Kas - viimeisimmästä päivityksestä onkin vierähtänyt jo tovi. Loppukesä on ollut helteinen ja kaikenlaista mukavaa tohinaa ja touhua on riittänyt. Ystäviä on ollut ilo tavata ihan kasvotusten ja kaikenlaisia pikku retkiä on tehty. Melkein vaihdoimme jo lajiakin, kun takapenkkiläiseltä sujui donkkaus leikiten ja tanssitreenisalilla oli kerrankin niin mahtavat mittasuhteet, että koreografiat eivät jääneet ainakaan tilan puutteesta kiinni! (Paljastettakoon, että patjapino hieman auttoi donkkauksessa.)
Kuski ehti piipahtaa myös heinätöissä - kyllä, täällä pääkaupungin kyljessä. Metsästysseura piti talkoot ihan vanhan mallin mukaisesti. Onneksi oli ahkeria apulaisia. Ihan rapsutuspalkalla seikkailivat menossa mukana. Pyörivät ehkä vähän myös jaloissa ja meinasivat pistää koko homman hösseliksi. Kyllä koira koirakaveri-ihmisen tunnistaa!
Myös kotona on ahkeroitu. Pihavaja ja kellari on siivottu turhasta roinasta ja kuskattu Sortti-asemalle. On kyllä maailman paras paikka. Sorttiin voi viedä mitä tahansa roskaa, mitä kotoa löytyykään. Tavarat voi heitellä eri kontteihin jätelajin mukaan ja koko homma on melkein ilmaista. Nytkin kustansi vain 7 euroa. Taas kerran ihmetyttää, miksi ihmiset kippaavat vanhoja kodinkoneita, sohvia ja muita huonekaluja metsäteille ja luvattomiin paikkoihin? Samalla vaivalla ja muutamalla vaivaisella eurolla voisi viedä Sorttiin ja saisi kaupan päälle hyvän mielen! Ja ennen kaikkea luonto ei roskaantuisi.
Sittenhän me vietimme myös kesäretkipäivän ja huristelimme pikku teitä pitkin Lahteen. Matkalla siemaisimme kahvit mukavassa aittakahvilassa ja Lahdessa pidimme tauon satamassa, joka vilisi väkeä hellepäivänä. Kaikenlaisia muitakin pikku kohteita tutkimme matkalla kunnes saavuimme Vääksyyn, jossa jo niin tutuksi tullut Gebardi-bändi esiintyi ravintola Kanavan Kunkun terassilla. Vähitellen paikka tuli jotakuinkin täyteen ja tanssilattialla riitti katseltavaa ja ihmiset olivat iloisella kesätuulella. Satunnaisille juhlijoille helle ja janojuoma olivat ehkä tehneet tepposet. Juhlakunto oli hieman horjahteleva. Sallittakoon, kun suvi-ilta oli kauneimmillaan. Myös meidän ja Gebardin ystävätär Helsingistä liittyi seuraamme. Harvoin tulee lähdettyä pitkän matkan päähän keikkaa katsomaan, mutta kesäiltana sekin luonnistuu.
Mitäs muuta on vielä ehditty? No, ainakin kävimme Järvenpäässä, Tuusulanjärven rannalla, Suvirannassa eli taiteilija Eero Järnefeltin perheen ateljeekodin puutarhassa ja tiluksilla. Puutarhaan oli yleisöllä vapaa pääsy Avoimet puutarhat -päivän aikana. Harmillisesti tapahtuma järjestetään ajankohtana, jolloin suurin osa kukista on jo kukkinut. Pienellä mielikuvituksella kyllä sai käsityksen siitä, millainen loisto puutarhassa on, kun kukkaloisto on kauneimmillaan. Ja näkymät järvelle! Ovat varmasti joskus olleet vielä upeammat. Nyt rehevöinyt rantapoukama ja kasvit hieman peittivät näkyvyyttä, mutta eipä Suomi-maisema paljon nostalgisempi voisi olla. Talo on ollut ja on edelleen suvun kotitalo - jo vuodesta 1901 lähtien.
Mansikanhakureissun teimme Porvooseen. Meni hieman pitkäksi mansikoiden pakastaminen. Markettien & torien marjat alkoivat olla jo laadultaan vähän vaihtelevia ja kalliita, mutta pienen salapoliisityön jälkeen löytyi netin kautta tila, josta sai vielä samana päivänä poimittua mansikkaa. Kuski kun on varsin sosiaalinen supliikkimies, meinasi saada myytyä yhden autoistammekin! Niitä kun on nyt yksi liikaa pihassa seisomassa. Onko kukaan vailla käytettyä autoa? Kaikki kelpo pelejä. Pihapuuhiakin on riittänyt. Kuski aloitti pensanaidan leikkuun. Näky ei tosin ollut vakuuttava, kun takapenkkiläinen ajoi töistä kotiin..
Takapenkkiläinen on vielä noin puolet viikosta etätöissä. Työnteko onnistuu kotonakin. Hieman on tosin ollut laitteista nahistelua. Puppana-niminen tyyppi on tuon tuosta kähveltänyt tietokoneen omaan käyttöönsä. Porkkanakakun ohjetta on yllätetty etsimässä!
Eurooppa-reissumme ei onnistuisi, jos ei olisi ihania ystäviä, naapureita ja talonmiehiä pitämässä huolto kodista ja pihasta. Heille tarjosimme kello viiden teehetken, joka tosin ennätti jo ennen vieraiden saapumista vaihtua kello viiden lettukesteiksi. Ei näyttänyt haittaavan. Kuskin pyöräyttämät letut tekivät hyvin kauppansa. Päälle jätskiä ja marjoja - nam! Ja kerran vielä suuri ja lämpöinen kiitos.
Useiden ystävien kanssa olemme ehtineet treffailla eri kokoonpanoilla. Kuskilla on ystäviä, joiden kanssa side on kestänyt jo vuosikymmeniä ja se on todella hienoa. Herrat tietävät ja tuntevat toistensa historian ja ovat kokeneet paljon yhdessä. Me rouvat ja neidit tulemme myös erinomaisesti toimeen, joten hauskaa on piisannut ja koronavuosien jälkeen vietimme ihan kirjaimellisestikin lämpöisen päivän meren äärellä, ystäväpariskunnan mökillä. Oli ruokaa, juomaa, saunaa, mölkkyä, seurustelua, auringonpaistetta - kaikin puolin soma kesäpäivä. Ja ne maisemat meren äärellä - huikeat. Joutsenperhe kruunasi koko näkymän. Kiitos vieraanvaraisuudesta!
Ystävän synttärijärjestelyissäkin on ehditty olla apuna ja kylläpäs olikin komeat juhlat Bottalla! Paljon vieraita ja erityisen iloinen tunnelma heti alusta alkaen. Bändinä tottakai meidän ystävysten luottobändi Gebardi. Ilta sujui hienosti ja sankarittarelle lausuttiin kauniita sanoja. Tanssiparketillakin riitti vipinää. Ilmiselvästi ihmisillä on koronan hellittäessä hyvä mieli ja halu tavata toisiaan ihan kasvotusten. Hauskat pippalot!
Näin kun menemisiä ja tapahtumia ynnäilee, niin onhan tässä ehditty! Nyt odotellaan kuulaita syyskelejä, jotka itse asiassa taitavatkin ihan näinä päivinä alkaa. Eilen oli armoton helle ja tänään jo melkein vilpoisa keli. Eiliset ukkoset, raekuurot ja sateet olivat varsin paikallisia. Luonto olisi kotikulmilla kaivannut vielä muutamat ropsaukset lisää vettä. Tanssitunnitkin ovat nyt alkaneet ja vaikka sunnuntain tunti oli todella hikinen, oli tosi kivaa päästä taas tanssahtelemaan mahtavan Sami-opettajamme ohjauksessa. Syksyä kohden hyvillä mielin mennään.
