maanantai 20. toukokuuta 2019

Pyhänkasteenputous, Isokuru, Uhriharju ja Karhunjuomalampi

Päivän patikointiressua kertyi vajaat kymmenen kilometriä. Oli paljon portaita - sekä ylös että alas! Hyvin kuitenkin jaksoi takapenkkiläinenkin kevään pitkistä sairauslomista huolimatta. Luonnonrauhaa on kirjaimellisesti tarjolla. Koko reitillä tepasteli kaksi ihmistä vastaan. On todella hiljainen turistikausi menossa. Poro vilvoitteli hankien päällä ja jään alta pilkisti possun nassu. Liikkeelle lähdimme hotellin korkeudelta ja kävelimme Isokurun laavun kautta kurun pohjalle steppailemaan.




Pyhänkasteenputouksessa olemme harvoin nähneet yhtä paljon vettä kuin tällä kertaa. Muutoinkin kaikki purot virtaavat vuolaina ja lammikoissa on runsaasti vettä.






Isokurun pohjalla oli edelleen siellä täällä lumilämpäreitä. Saimme olla tarkkana, että jalka osui pitkospuille eikä höttöiselle lumelle niiden viereen.

Uhriharjun sadat portaat olivat päässeet huonoon kuntoon. Korjauspuuhia ei ole kaiketi aloitettu vielä näin varhain. Karhunjuomalammen maja sen sijaan oli kunnostettu sisältä siistiksi ja kalusteiltaan aiempaa järkevämmäksi.



Polut sinänsä ovat hyvässä kunnossa, vaikka paikoitellen lumet vielä sulavat ja kastelevat kävelyreittejä. Sekä hotelli että useimmat ravintolat ovat kiinni juhannukseen asti. Onneksi luontokeskus Naavan yhteydessä oleva lounasravintola kuitenkin on avoinna päivittäin. Lähimökeissä ei näy asukkaita ja tänään maanantaina vaikuttaa elo Pyhällä vielä rauhallisemmalta kuin viikonloppuna.


Luonnolla on ihmeellinen rauhoittava vaikutus. Metsässä puhe vaihtuu kuiskailuksi aivan huomaamatta. Lintujen konsertti oli kirjava ja moniääninen. Metsäpolut ovat muurahaisia sakeanaan. Nekin taitavat heräillä ahkeroimaan näin kevään tullen. Kaunista on ja ilma raikasta, tekee keuhkoille ja keholle hyvää. Aina vain löytyy uutta ihmeteltävää samojen reittien varrelta.



Patikoinnin jälkeen kävimme ruokailemassa, haimme kaupalta Hesarit ja mökille tultuamme napsautimme saunan päälle. Olo on raukea ja juuri katselimme mökin ikkunasta, kun valkoinen pupu loikki ruudun takana. Taivalsimme päivän pääasiassa auringon paisteessa ja seurasimme järven takana näkyvää sadetta. Tummat pilvet pysyivät kiltisti kauempana.


Lunta kyllä löytyy vielä. Onneksi vain rinteen reunalta kinoksina! Tämä päivä oli takapenkkiläiselle työvoitto liikuntamielessä. Hieno kierros!