Päivä Larnacassa

Eilen yritimme selvittää bussireittejä Oroklinista Larnacaan, mutta kun kyläläiset totesivat, että bussiaikataulut ovat yksi sekamelska, turvauduimme taksiin. Yhdeksän euroa - ei paha hinta. Taksien käyntikortteja on kertynyt jo enemmänkin, joten hintaverailua on tehty ja täällä ei yksikään taksi yritä huiputtaa. Jos tolpalla ei satu olemaan taksia, asiakkaat kuskataan omalla autolla. EU - ei onnistuisi Suomessa.

Larnacassa tepastelimme pitkän rantabulevardin, tutustuimme satamassa muinaisen Larnacan linnan rauhinoihin ja museoon ja perinteinen katedraalikierroskin tehtiin.

Kotimatkalle saimme taksikuskiksi herttaisen, vanhan sedän, joka ennätti kertoa hieman hapuilevalla englanninkielellään suurin piirtein Kyproksen historian, oman elämäntarinansa (joutui lähtemään Kyproksen Turkin puolelta kotikylästään, joka nykyään liki autiio), antoi meille kirjan Kyproksen historiasta ja kartan ja tietenkin käyntikorttinsa. Hän mainitsi, että suuresta osasta heidän asiakkaistaan on tullut ystäviä ja se oli kyllä helppo uskoa. Sen verran herttainen setä oli.

Uskottava on sekin, että kaikki täällä ovat erittäin ystävällisiä. Taksisetä selitti sen johtuvan siitä, että Kypros on niin pieni saari, että kaikki tuntevat toisensa ja auttavat toisiaan. Hän myös korosti, että turistit tuovat heille elannon ja kun he kohtelevat vieraita hyvin, vieraat tulevat toistekin.

Lopuksi säätiedotus.

Huomisiltana lento kotiin ja vähitellen asennoituminen työviikkoon. Näillä auringoilla ja lämmöllä jaksaakin tovin!

Säätiedotus

Yksi pilvi nähty.

Nestehukkavaara..

Tarkenee!

Jos Suomessa ei lämpöä ollut, niin Kyproksella lämpöä riittää! Joskus sitä saa, mitä toivoo eli rauhallisen lomapaikan. Asumme omassa huoneistossa rauhallisessa ympäristössä, uima-allaskin on jotakuinkin omassa käytössä.

Näkymä parvekkeelta.

Turhaan ei ollut oppaissa mainittu, että Kyproksella ollaan ystävällisiä. Aivan käsittämättömän kohteliasta, ystävällistä ja avuliasta väkeä asustelee täällä. Ruokailuaikataulut ovat pysyneet ennallaan: aamiainen ja päivällinen. Niinpä juurikin nyt iltakuudelta istahdimme juuri ruokailemaan. Tämän lepoloman jälkeen jaksaa taas uurastaa!

Matka jatkuu lentäen..

Suomeen ei suvi koskaan saapunut, joten shoppasimme pikamatkan lämpimään. Viikon matka Kyprokselle alkaa nyt! Eikä tarvittu kuin yksi hotellivaraus. :)

Vai mentäiskö tänne? Ei näyttää satavan...

Lokoisaa oloa. Tämän matkan jälkeen päivitämme vielä moporeissun yksityiskohtia, esim. ajopäivien kilometrit ja reitit.

Ja niin me ajoimme onnellisina Eurooppa-matkamme loppuun asti!

Kuten jo mainitsimme - motoristit ovat oma rotunsa ja motoristi löytää toisen motoristin nopeasti. Niin nytkin. Useampi pariskunta oli pyörinyt samoilla seuduilla kuin me, mutta kieltämättä kenelläkään ei ollut samoja kilometrimääriä kuin meillä. Hauskaa on aina vaihtaa kokemuksia ja kertoilla vinkkejä puolin ja toisin. Majoituspaikaksi suosittelimme tälläkin kertaa Saksassa liikkuville Burmesterhausia, josta voi tehdä päivätrippejä mahtaville reiteille.

Laiva ankkuroitui Turkuun kello 7 kieppeissä ja pian sen jälkeen huristimmekin jo kotia kohden. Synkkääkin synkemmät pilvet väijyivät koko matkan, mutta sateelta säästyimme. Suurkiitos kotivahdeille ja naapurustolle - kukat kukkivat, pihanurmikko ajettu, talo tuuletettu, postit haettu ja brunssi varattu jääkaappiin!

Kyllä, tukikehikot unohtuivat pionien alta...

Näillä jaksaa - pääruoka & jälkiruoka juomineen kaikkineen!

Kotona ensimmäiseksi kauppaan, vaikka brunssi olikin ruhtinaallinen ja sen jälkeen pyykkien kimppuun. Uskottava se on, tuoksu ei ole kolmen viikon jälkeen pyykkikasassa kovin kukkainen. Pyykkikone on siis laulanut.

Eikä tässä vielä kaikki! Nythän me vasta tutustuimme mahdollisiin matkakohteisiin. :) Seuraavia seikkailuja suunnittelemaan siis. Kiitos ja kippis!

Jönköping-Tukholma, moottoritie on märkä!

Vettä riitti koko matkalle Jönköpingistä Tukholmaan. Kuskille jälleen kunniaa tästä päivästä. Olihan märkä matka, joka Tukholmaan saavuttaessa vaihtui auringonpaisteeksi. Pienen Tukholma-seikkailun jälkeen osuimme satamaan, mutta kyllä täytyy sanoa, että kovin on kehnot opasteet satamassa. Olisi konsultin hommia yhdelle, nimeltä mainitsemattomalle, suomalaiselle Pete-terminaalipäällikölle.

Satamassa hoidimme kotitaloushommeleita eli kuivasimme vaatteita. Viereen parkkeerasi tanskalainen Harley Davidson -pariskunta, joka oli matkalla HD-kokoontumiseen Laukaalle. Päivitimme heille Suomen säätiedot ja herra tarjosi kuskille oluen kohteliaasta kieltäytymisyrityksestä huolimatta.

Vaatteet kastuivat vielä kertaalleen ennen laivaan pääsyä. Rankkasade yllätti ja kasteli kaikki motoristit oikein huolella. Ei voitu muuta kuin nauraa tälle hienolle harrastukselle!

Teimme eilen varauksen laivan a la carteen ja pikaisen suihkun jälkeen hilpaisimme syömään ja kohottamaan maljat matkamme kunniaksi. Loistava reissu, turvallinen kuski. Takapenkkiläinenkin yritti keikkua mukana parhaan taitonsa mukaan. Kieltämättä sadekeli aiheutti pientä jännitystä takapenkillä.

Laivalla pikaisten tuliaisostosten jälkeen sulkeuduimme hyttiin ja yritimme levitellä vaatteet ilmavasti, jotta kuivuisivat aamuksi. Kuskille vielä yksi lonkero (jota ei missään muualla maailmassa ole tarjolla!) ja tuutimaan. Sinetti tälle matkalle on huominen Turku-Vantaa -kotimatka.

Summa summarum: huima seikkailu - 13 maata, kilometrejä noin 6700. Ihmiset kaikkialla samanlaisia omine askareineen ja arkineen. Sitä mukaa kuin matka Baltiasta eteni, kustannukset nousivat. Käytöskulttuurissa oli ehkä suurin ero, Euroopassa Tanskaan asti kohtelias käytös oli normaali käytäntö. Kaikkia tervehditään kohteliaasti, olivat he tuttuja tai ei. Tämä päti vielä Tanskassa, mutta Ruotsiin tultaessa ero oli selkeä. Ihmisten käytös oli aikaisempaan verrattuna jopa töykeää ja ajokulttuuri ajoittain röyhkeää. Motoristia ei liikenteessä kunnioitettu, vaikka sadekeli lisäsi riskejä entisestään.

Senkin olemme huomanneet, että motoristiväki on oma rotunsa, joka suhtautuu tilanteisiin rennosti ja ronskilla huumorilla. Pienistä ei hermostuta ja itselle osataan nauraa.

Kaikki koettu tullaan käymään vielä useaan kertaan läpi muistellen, mitä kaikkea koimmekaan.Onneksi valokuvia tuli napsittua reippaasti. Pelkästään niiden selaamiseen ja kaiken uudelleen elämiseen kuluu tunti jos toinen. Enemmän kuin hyvin sujui tämä ensimmäinen iso rundimme. Uusiksi otamme - mutta emme ihan heti!

Kiitos teille kaikille mukana ajaneille! Meille on ollut iso ilo se, miten ahkerasti blogiamme on seurattu. Jokainen kommentti ja viesti on lämmittänyt mieltämme.

Huomenna tulee viimeinen tämän reissun päivitys. Silloin ollaan jo kotona!

Viilenee, viilenee - synkkiä pilviä Ruotsin yllä

Tuulinen Tanska ja miellyttävä majapaikka jäivät aamulla taakse. Erityiskiitokset maistuvasta ja esteettisesti kauniista aamiaisesta. Muutenkin kaikki toimi, palvelu pelasi ja oli joustavaa. Ainoastaan röyhkeät varikset herättivät pomppimalla katolla, mutta se oli pieni murhe. Isompi murhe oli se, että luottokortit eivät kelvanneet aamulla minkään huoltoasemaan automaattiin. Onko luottorajat (vasta nyt) ylitetty, hiipi mieleen. Lopulta onnistui ja matka Ruotsiin alkoi. Ja taas turvallista kuvaamista sillalla, nyt Juutinrauman silta. Vauhtia alle 200 km. :)

Tänään oli koko matkan tapahtumaköyhin päivä ja sää viileni sitä enemmän mitä lähemmäksi Jönköpingiä pääsimme. Tasaista tietä metsien keskellä, joten katseltavaa tai kuvattavaa ei juuri ollut. Synkät pilvet roikkuivat yllämme koko matkan, joten yritimme kiirehtiä sateen alta majapaikkaan. Sadetta ei onneksi tullut ja päivän parhaat hetket koimme illalla.

Hotelliin sattui tulemaan samaan aikaan pariskunta, jonka mopon perässä liehui Suomen lippu. Mopo tosin oli Ruotsin rekisterissä, mutta väliäkös tuolla. Vaihdoimme tovin kuulumisia ja päätimme lähteä ruokailemaan yhdessä. Saimme näin lähes paikallistulkit mukaan ja hyvä ruokapaikkakin löytyi.

Motoristit Marja ja Immo seuranamme.

Marjan ja Immon matka oli vasta alkamassa ja suunta oli Saksaan, ei ihan yhtä alas kuin missä me kävimme. Vietimme rattoisan ruokailuhetken kokemuksia vaihdellen, mukava päätös päivälle.

Matkan viimeinen yö oli vähällä tulla kalliiksi. Viking Linen edullisin hinta oli 664 euroa. Jäljellä oli enää sviittejä, joten hieman kylmäsi ja mietimme jo vaihtoehtoista reittiä Tornion kautta kotiin. Silja Line yllätti. Tarjolla oli A-luokan hyttejä hintaan 224 euroa, mutta varausta tehdessämme hinta muuttuikin tarjoushinnaksi ja A-hytin ja mopopaikan yhteishinnaksi tuli 150 euroa. Huh, huh! Huomenna siis suunta iltalaivaan ja todennäköisesti jo aamusta sadepuvut päälle. Kehnoa keliä on luvattu huomiseksi koko matkalle.

Torstaina Turun kautta kotiin ja näyttää sää viilenevän entisestään. Tunnelmat ovat ristiriitaiset - on mukava päästä kotiin, mutta haikeus matkan päättymisestä vaivaa. Mutta nyt kun tämä on harjoiteltu, seuraava kerta menee vielä helpommin!

Päivä linnassa

Jäimme kuin jäimmekin toiseksi yöksi Tanskaan Pöllö-asuntoomme. Ajoimme tänään hieman takaisin eilistä reittiämme Ison-Beltin sillan yli ja päädyimme päiväksi linnaan.

Eilen kävi pieni tuulonen, joka ei viilentänyt edes siltaa ylitettäessä. Toisin on tänään - kova tuuli, lämpöasteet laskeneet eilisestä yli kymmenen astetta. Eilen lämpöä vähintään +33 ja tänään mittari näytti +23. Nopea muutos säärintamalla ja tuntui kyllä sillalla, ei tosin niin paljon kuin olisi kuvitellut. Siltamaksun rahastanut mies naureskeli, kun tiedustelimme, onko mahdollista, että silta suljetaan tänään kovan tuulen vuoksi. Ei ollut kuulemma tänään kummoinenkaan tuuli.. No, ainakin pää oli iloisesti sekaisin, kun sillan yli selvisimme.

Egeskovin linna, poiketkaapa, jos näillä kulmilla liikutte (www.egeskov.de/en/castle-history). 1500-luvulla valmistunut linna oli hieno koko päivän retkikohde ja eläväinen kokonaisuus, joka on ollut saman suvun hallussa 1700-luvulta lähtien.

Linnaa ympäröi valtavat tilukset ja erilaiset puutarhakokonaisuudet kukkineen, puineen ja pensaineen.

Linnassa pääsi tutustumaan lukuisiin tiloihin useissa kerroksissa. Suvun miesten metsästysinnostus näkyi vahvasti, samoin linnaan liittyvä historia. Esillä oli eri aikakausien pukuja, asusteita, esineistöä, palvelijoiden tiloja, leluja, pienoisrautatie ym. ihmeteltävää. Tässäpä kuvakavalkadi.

Linnan ympäristössä eri rakennuksiin oli koottu myös näyttelyitä, esillä oli mm. vanhoja autoja, polkupyöriä, lentokoneita, moottoripyöriä jne.

Tälläkö seuraava reissu..?

Team Yamaha.

Sultan Leppänen lounastauolla.

Jälleen matkalla ihastelimme unikkopeltoja. Loistava päivä. Huomenna vuorossa Ruotsi ja yö Jönköpingissä. Tänään hoidettava vielä laivalippujen varaaminen. Kohtako tämä hauskuus loppuu jo?!?