Hieno on tunturifiilis! Olemme NIIN tyytyväisiä, että lähdimme tänne pohjoiseen. Koti- ja työtouhut unohtuvat hetkeksi näissä maisemissa ja tunnelmissa. Tänään lähdimme jo ihan kunnolliselle lumikenkäilyretkelle ja otimme suunnaksi Tiaislaavun. Tuntuu kuin koko Pyhätunturi olisi varattu käyttöömme. Niin harvoin näkyy ketään missään. Ainoa paikka, jossa väkeä näyttää pyörähtävän, on kauppa. Olemme pärjänneet hyvin mukanamme tuomilla eväillä. Perunat, porkkanat ja muut pöperöt reissasivat mukanamme etelästä asti, joten kauppaankaan ei ole ollut tarvetta mennä.
Lumikenkäpäivä nro 2: aurinkoa, sinitaivasta, luontoa, hiljaisuutta, reipasta liikuntaa, tauko laavulla ja sitten takaisin mökille saunomaan. Onneksi oli voileivät, keksit ja teet mukana - takapenkkiläisellä kun verensokeri meinaa välillä humpsahtaa ihan kummallisille lukemille, jos ruokailuvälit ovat pitkät. Pieniä annoksia tihein välein, sillä pärjää. Mutta - on olo mikä tahansa, tyyli täytyy säilyttää! (Tai ainakin yrittää...)
Tiaislaavulla kuukkelijengi yritti jälleen ystävyyttä. No - ohathan ne söpöjä, mutta tiukasti piti pitää voileivästä ja kekseistä kiinni, etteivät siivekkäät olisi napanneet ruokia nokkiinsa.
Reitin varrelle sattui myös muutama hauska "taideteos" ja metsässä kinoksen keskellä pilkotti liikennemerkki. Ei ehkä näillä hangille aiheellinen!
Viikon tanssituokiostakin saimme nauttia tänään. Tanssiseuramme Blue & White on pitänyt esimerkillisesti huolta meistä kurssilaisista. Tanssitunnit pyörivät etänä kerran viikossa ja Sami & Jutta ovat kertakaikkisen ihastuttavia opettajia! Seura tekee todella hyvää työtä.
Eipä voi valittaa, parempia kelejä emme olisi voineet odottaa. Toivotaan, että aurinkoa riittää vielä huomisellekin!
