Gdansk-Sopot-Gdynia, joulu Puolassa

Lensimme ystävien kanssa joulunviettoon Puolaan, satamakaupunki Gdanskiin. Sää tuulineen ja lämpöasteineen oli jotakuinkin sama kuin Etelä-Suomessa: muutama aste plussan puolella, ajoittain kova puuskittainen tuuli ja auringon ja pienten sadekuurojen vaihtelua. Mopojakin on bongattu. Ja joulupukki tietenkin joulutorilla!

Hot wine on lämmintä, maukasta ja varmasti myös ravitsevaa!

Tulimme Puolaan maanantaina, tiistaina kävimme tutustumassa pitkien hiekkarantojen Sopotiin, joka oli varsin kaunis kaupunki ja elintaso selvästi korkeampi kuin laajalti muualla Puolassa. Sopotissa tallustelimme myös Euroopan pisimmällä puulaiturilla ja ihmettelimme Vinoa taloa.

Perjantaina kaupunkikohteemme oli Gdynia, joka on Gdanskin ja Sopotin jälkeen seuraava satamakaupunki. Gdyniassa yleisnäkymä oli selvästi Sopotia ja Gdanskia vaatimattomampi eikä vanhoja, kauniita rakennuksia näkynyt juuri lainkaan. Sen sijaan satamasta bongasimme useammankin laivan.

Gdanskin vanha kaupunki on kaunis ja tunnelmallinen. Ravintoloita on joka kulmassa ja kotimaan vinkkelistä hintataso on enemmän kuin edullinen. Kaupunkien välit seikkailimme junalla ja osan matkoista takseilla. 

Maailman suurin tiilinen kirkko löytyy myös Gdanskista. Ihmisiä mahtuu sisään jopa 25.000. Kirkko tuhoutui pahoin toisessa maailmansodassa ja restauroitiin sisältä varsin pelkistetysti.

Gdanskin telakka-alueella ihmettelimme Puolan solidaarisuusliikkeen syntypaikkoja. Euroopan solidaarisuuskeskuksessa olisimme käyneet, mutta se oli joulun aikaan kiinni. Lech Walecan johtamat lakkoliikkeet syntyivät tällä telakka-alueella ja Solidaarisuusaukiolle on pystytetty muistomerkki lakkomielenosoituksissa kuolleiden telakkatyöläisten muistoksi. 

Huomenna on vielä tovi aikaa ihmetellä Gdanskia ennen kotiin paluuta. Varsin hiljainen oli jouluaatto - ainoastaan hotellien ravintolat olivat auki, muutoin kaikki paikat kiinni. Joulupäivänä vanha kaupunki kävelykatuinen heräsi eloon ja turisteja oli liikkeellä varsin paljon.

Viimeisenä reissupäivänä poikkesimme Raatihuoneelle, joka puolestaan on restauroitu varsin huolella ja taitavasti. Renesanssityyli ja kattomaalaukset olivat vaikuttavia.

Alla Gdansk vuonna 1948 ja vastaava kuva tänä päivänä. Sodan jälkeinen jälleenrakennusurakka on ollut valtava.

Hotellimme Holland House sijaitsi varsin rauhallisella kävelykadulla Ulica Dlugalla.

Lähtöpäivänä ruokailimme puolalaista ruokaa tarjoavassa ravintola Gdanskassa, jossa näytti vierailleen myös tukku kansainvälisiä valtiomiehiä ja tietenkin myös Lech Waleca. Ravintola itsessään oli jo nähtävyys varsin rehevine antiikkisisustuksineen.

Hyvien ystävien kanssa on kivaa ja helppoa matkustaa. Kiitos matkaseurasta! :)

Levollista joulun aikaa

Sää on kuin juhannuksena, lämpöasteita tosin enemmän. :) Aika pitkän ajokauden olisi voinut ajella, ainakin teoriassa.

Joulun ja uuden vuoden jälkeen seuraava mopoaiheinen tapahtuma on MP 16 -moottoripyörämessut Messukeskuksessa helmikuun alussa. Sinne varmaankin suuntaamme - ainakin sadetossut ovat ostoslistalla. Tulivat molemmilla tiensä päähän viime kesän Eurooppa-turneen aikana. Messuilta saa muutenkin potkua suven reissun suunnitteluun.

Tässä vaiheessa toivotamme läheisille, ystäville, kavereille, blogin seuraajille (ai niin - ja Jänteille kans) levollista joulun aikaa ja sopivan riehakasta uutta vuotta!  "Jingle bells, jingle bells..."

Ensilumen lumoissa - tai ainakin melkein!

Vihdoinkin, lokakuun lopussa, pääsimme viettämään ruskalomaa Lapin Pyhälle. Eipä ruskasta ollut enää merkkejä, mutta pohjoisessa luonto  on vuodenajasta riippumatta kaunis ja aina erilainen. Joku  metsän menninkäinen oli rakentanut polun varrelle taidenäyttelynkin!

Maa oli sopivasta kohmeessa, joten poluilla ja metsissä oli helppo tarpoa. Pienissä lammissa veden pinnalle muodostui kaunis riite.

Aurinko paistoi päivisin liki koko ajan ja öisen lumisateen jälkeen maassa oli hento, harsomainen lumipeite.

Ja se ensilumi - senkin koimme kunnolla, liki lumimyrskyyn jouduimme!

 

 

Tai ainakin keinotekoiseen lumimyrskyyn... :)

Loma meni leväten, lukien, ulkoillen ja luontoa ihaillen. Alla kotimatkalla iltapäivän sininen  hetki.

Warrior talviunille

Mopokausi 2015 päättyi osaltamme tiistaina 20.10, kun Warrior körrötteli talviunille.

Malttamattomina toivomme, että talvi vilahtaisi nopeasti ja pääsisimme taas starttaamaan uusille reiteille kesällä 2016.

Tauko suotakoon myös suojelusnallelle, joka vihdoin pääsi hellävaraiseen hienopesuun ja lajitoveriensa pariin. :)

Blogiamme on kesän ja syksyn aikana seurattu Suomen lisäksi mm. Yhdysvalloissa (terkut Reetalle!), Australiassa (terkut Ramille!), Venäjällä (!), Ukrainassa (!!), Ranskassa, Saksassa (terkut Heikille!), Maltalla ja Ruotsissa (terkut Immolle ja Marjalle!). Katselukertoja on myös Tanskasta, Puolasta ja Itävallasta. Mielenkiintoista olisi tietää lukijoista noissa maissa, joissa emme edes käyneet.

Nyt käperrymme sohvan nurkkaan suunnittelemaan uusia retkiä. Silloin tällöin kerromme myös reissuista ilman mopoa!

Kerran vielä!

Kauniit ja kuulaat syyskelit sallivat vielä kerran startin ja vaikkei lämpötila enää hellelukemissa huitele, hyvät varusteet takaavat, että lämmin oli huristellessa.

Ruska on edelleen kaunis  eikä Vantaanjoen maisemissa voinut muuta kuin ihailla luonnon kauneutta, auringonvaloa...

...ja yli lentäneitä, hieman toisenlaisia menopelejä!

Tällä viikolla Warrior ajelee talviunille, joten näissä merkeissä palaamme asiaan, kun keväkelit koittavat.

Muita kuulumisia raapustelemme silloin tällöin, kun talvihorrokselta kykenemme. :) Siispä kuulumisiin ja näkymisiin - kaunista syksyä ja reipasta talvea!