Juhannusretkiä

Juhannuksen alla pyöräilimme jätskille Munkkiniemen rantaan. Kenen idea, tuumi takapenkkiläinen, kun viideskymmenes ylämäki pilkotti vastassa. Hyvää teki, vaikka olisi jätskit helpomminkin voinut saada lipaistua! Helle helli ja takaisin ajellessa poikkesimme Haagan Alppiruusupuistoon, joka on ehkä yksi Helsingin kauneimmista puistoista näin kesäkuun aikaan. Alueelle on avoin pääsy ja se toimii samalla myös yliopiston kasvijalostuksen koealueena. Alppiruusut olivat jo jotakuinkin kukkineet, mutta puistoatsaleat puolestaan olivat kauniissa kukassa.

Juhannuksen aatonaattona kutsuimme ex tempore ihanat naapurit pienelle iltapalalle. Peuranakit ja vihannekset grillattuina ja jälkkäriksi jätskiä ja mansikoita. Juhannuksen aika ei sään suhteen olisi voinut olla täydellisempi. Harvoin sattuvat tällaiset unelmasäät, joita jokainen suven juhlaan toivoo. Oli leuto ja lempeä kesäinen ilta istuskella ulkona.
 

Juhannusaattona teimme noin 450 km:n mittaisen mopoajelun: Mäntsälä-Askola-Lahti-Tampere. Kuski löysi hienon reitin. Saimme ihailla vehreitä maalaismaisemia loivilla mutkateillä. Niityt kukoistavat, luonnonkukat kukkivat nyt kauneimmillaan. Askolasta kuski bongasi Suomen laajimman hiidenkirnualueen, joka sijaitsee Korttian kylässä, Kirnukallion kyljessä. Kirnut ovat syntyneet viimeisimmän jääkauden päättyessä yli 10 000 vuotta sitten sulavan mannerjään reunavyöhykkeessä ja niitä on yhteensä 20. Suurin hiidenkirnu, Jättiläisen kuhnepytty, on 4,2 metriä leveä ja yli 10 metriä syvä.

Hiidenkirnut ovat ilmeisesti löytyneet 50-luvulla vahingossa, kun paikallinen nainen kiipesi Kirnukallion rinnettä ylös ja otti tukea kuusennäreestä, joka samantien irtosi juuriaan myöten. Näreen alta paljastui hiidenkirnu. Kirnuja yritettiin ensin tyhjentää talkoovoimin siinä onnistumatta. Vuonna 1964 (hyvä vuosi!) Yhtyneiden Kuvalehtien Lauri Jäntti ja WSOY:n Yrjö A. Jäntti opastettiin kirnuille, jonka jälkeen Yhtyneet Kuvalehdet päätti kustantaa tyhjennyksen. Samana vuonna hiidenkirnut rauhoitettiin luonnonmuistomerkeiksi.

Parkkipaikalta hiidenkirnuille on puolen kilometrin matka ja takaisin pääsee 300 metrin mittaisen metsäpolun kautta. Polku kirnuille on jyrkkä, juurakkoinen, kivinen ja kallioinen. Vaatetus - paksuhko moponahka-asu. Sää - helteinen. Lopputulos - hiki, itikat ja paarmat. Mutta - oli kaiken vaivan arvoinen pysähdys.

Juhannuspäivänä, takapenkkiläisen veljen syntymäpäivänä, auto starttasi kohti Kuopiota ja Pöljää. Vietimme veljen ja `sirpukan´ luona illan kauniissa maisemissa luontoa, pihamaan kasveja, koirien temmellystä ja kanojen kotkotuksia katsellessa. Erittäin kuninkaallisesti nimetyt kanat ja kukko-kuningas ovat aika vekkuleita otuksia. Kesäilta oli mukava, rento ja lämpöinen. Kippis kerran vielä!

Sisko ja sen veli & sirpukka (ihan itse keksitty nimi..) ja ei-niin-kovin-pelottava Rocky the Dog.

Sunnuntai-aamuna teimme vielä reippaan kävelyretken Kuopion keskustaan. Takapenkkiläinen halusi nähdä Hanna Partasen leipomon pihapiirin. Mummola sijaitsi leipomon vieressä, joten sillä pihalla on tullut lapsena kirmailuta. Ja välillä siellä leimpomonkin puolella. Juhannuspäivän iltana Kuopiossa näkyi puistoissa paljon nuorisoa, mutta juhannuspäivän aamu oli koko kaupungissa todella rauhallinen. Eikä muuten paljon roskiakaan näkynyt. Joko puhtaanapito oli jo kiertänyt tai sitten oli siistiä väkeä juhlimassa. Vanhan kirkon edessä olevassa Snellmaninpuistossa on viimeisen päälle kauniita kukkaistutuksia ja muutenkin koko puisto on tyylikkäästi toteutettu.

Ja taas - tuo turisti... On näköjään oppinut poseeraamaankin.

Kotimatkalla pysähdyimme Mikkelin Kenkäverossa lohisopalle ja Heinolan satama-alueella jätskille. Kenkävero on hauska paikka isoine, kukkivine puutarhoineen ja terasseineen. Pihapiirissä on myymälä, maisemanhoitohommissa lampaita, joulupukin piilopirtti ja entisessä pappilassa ravintolatilat.

Kotipihalla useat kukkaset olivat puhjenneet vuorokauden aikana kukkimaan! Myös "perunapelto" ja vihannesviljelmät kukoistavat jo. Tänään on kuskin äidin syntymäpäivä, joten näiden kukkasten myötä ONNEA!