Sunnuntai on lepopäivä

Tämä(kin) päivä on vain levätty ja rentouduttu, mutta illansuussa kävelty reippaasti. Työkiireet ja muukin touhu on katkennut kerralla, joten kaivattuun lepo-mielentilaan on päästy saman tien. Ja vaikka tulevan viikon sää vaikuttaa vaihtelevalta, haitanneeko tuo?

Tänään loikoilimme ja lueskelimme altaan äärellä ja suunnittelimme tulevia päiviä. Ehkä huomenna jo Palermon keskustaan? 

Kävimme aamupalan jälkeen hämmentämässä paikallisen sekatavaramyyjän aamupäivää. Kas, eihän meillä ole rantapyyhkeitä mukana ollenkaan, joten sellaiset piti loikoilua varten saada. Herra Myyjän kanssa ei yhteistä kieltä löytynyt, mutta miimisin keinoin ja kahdella kielellä lopputulema selvisi. Ensin tosin kympin maksavien pyyhevaihtoehtojen jälkeen tiedustelimme edullisempia, jolloin myyjä tarjosi isompia ja tuplasti kalliimpia. Kuskille löytyi hieno Spiderman-pyyhe ja takapenkkiläiselle jokin Pitäisi-varmaan-tietää-tämäkin-lasten-leffahahmo-pyyhe. Kuski haluaa Hämähäkkimies-hienoutensa ihan kotiin asti!

Hotellimme on Isola delle Femmine -kylän (Naisten saari) laitamilla jotakuinkin keskellä paikallisten taloja. Sikäli mukavaa, että hotelleja ei ole vieri vieressä. Eikä yhden yhteen suomalaiseen ole vielä törmätty.  

Lounaan, loikoilun ja yleisen löysäilyn jälkeen lähdimme reippailulle. Sataman tuntumassa kenties vanhan majakan rauniot olivat niin jyrkän ja heinittyneen polun päässä, että tyydyimme tarkkailemaan kauempaa.

Pienet kalastajien purtilot valmiina tyrskyihin! Pikku paatit olivat aika hellyttävän näköisiä.

Yllättäen näin sunnuntai-iltana paikallista väkeä oli enemmän liikkeellä kuin lauantaina. Eipä ole moittimista näissä lenkkimaisemissa. Tosin täytyy myöntää, että ihan eivät ole tiet ja jalkakäytävät kotimaisten veroiset. Välillä kaistat ja tiet vain loppuvat ja keskelle kävelyteitä on istutettu palmuja. Pimeällä on laitettava tarkasti tossua toisen eteen!

Meren huuhtomat, allonmurtajan betoniset lohkareet näyttivät aivan pehmoisilta superlon-täytteisiltä palikoilta. Rantakivikoista näkee, miten tavattoman huokoista kivi täällä on.

Meri on kaunis ja rauhoittava elementti. Aina näillä reissuilla varsinkin merta rakastava takapenkkiläinen miettii, josko joskus saisi asua ja elää meren äärellä, auringonlaskuja tuijotellen.

Kuinkas taas sattuikaan - takapenkkiläisen kollega tuli tämän sohvan nähtyämme välittömästi mieleen! Deja vu -ilmiö siis. Kerran aiemminkin on aikeissa ollut kantaa sohva tuliaisiksi. On väri täydellisesti kohdillaan. Rahtia tulossa!

Selkeästi kuumin kausi on täälläkin kääntymässä syksyä kohden. Mitä se sitten tarkoittaneekaan. Siellä täällä on kuitenkin vielä kukoistavia kukkia ihailtavaksi!