Siivouspäivä ja rauhallista reippailua

Tällä erää viimeinen ilta Pyhällä on kääntynyt iltaan ja pian kallistumme katselemaan unikuvia. Päivä oli aurinkoinen, lämmin ja tuulinen. Tuulentuiverruksesta huolimatta pilvet pysyivät poissa pientä utuverhoa lukuunottamatta  ja taivas oli kauniin sininen. Pidimme tänään rennon palautumispäivän eilisen patikoinnin jäljiltä. 

Kävimme kevyellä kenttäretkellä ja lähdimme liikkeelle Porolaavulta, Pyhätunturin eteläpuolelta Tunturiaavalle päin. Suhteellisen tasainen metsäpolku vie suoalueen reunamille. Kosteikkojen yli pääsee pitkospuita pitkin - ovat tosin huonossa kunnossa. Uudet pitkospuut oli jo kannettu viereen, mutta eivätpä pinoissa paljon auttaneet. Kuski tallusti gore tex -kengissään mättäiden keskelle kuvaamaan tupasvilloja. 

Tulihan siellä metsäpolulla vastaan myös kaikenlaisia kääpiä. Siis koivussa...

Aiemmin tuli todettua, ettei Pyhällä ole näkynyt eläimiä ainakaan siinä määrin kuin tänne tulomatkalla. Ja kuinkas sitten kylän raitilla kävikään? Poroporukka villiintyi kilpalaukkaan - tietenkin ajotiellä auton edessä. Melkoisia vandaaleja. Odottavat ensin tien sivussa silmät luimussa ja hyökkäävät kohdalla tultaessa viattomia autoilijoita kiusaamaan. 

Mukava ja rentouttava oli tämäkin päivä. Syysloma alkaa olla takana päin ja kotimatka koittaa huomenna. Hyvää teki tämäkin Pyhä-reissu!

Hissillä huipulle ja polkuja patikoiden takaisin

Niinpä vain sininen taivas ja auringonpaiste ilahduttivat tänään kaikista sade-ennustuksista huolimatta. Päätimme lähteä hissillä Pyhätunturin huipulle ravintola Tsokkaan. Lounaaksi lohikeittoa ja sitten alkoikin alamäki. Nimittäin rakkakivinen patikointiosuus alaspäin. Hyvää teki reisille ja jalkapohjille. Ja sielulle - ei ole mitään järkeä enää siinä, miten kaunis ruska on tänä vuonna. Ei voi kuin huokailla ja ihastella ja napsia kuvia tuon tuosta.

Alaspäin lähdimme tosiaankin hieman haastavampaa reittiä kansallispuiston reunaa pitkin. Pitkän aikaa sai katsoa tarkkaan, mihin koloseen tossunsa asettelee. Tulipahan todellista patikoinnin tuntua tällekin reissulle. Välillä istuimme kiven päälle ja ihmettelimme uljaita maisemia. Huipulla tuuli viileästi, mutta pian aurinko lämmitti, kun pääsimme rinteeseen tuulelta suojaan.

Alastuloreitillä näimme kaksi koppeloa ja yhden metson leijailemassa metsäpolun päällä. Olivatpa komean näköisiä. Muutoin on metsäneläimiä näkynyt tosi vähän. Luostolla yksi poro, ikkunan takana muutama pöhkö orava ja pikku lintusia. Onneksi ei ole myöskään hyttysiä tai muita öttiäisiä kiusaksi asti.

Saimme viettää jälleen hienon päivän upean luonnon keskellä. Nyt illalla olemme seurailleet, joskoo taivaalla näkyisi revontulia, mutta toistaiseksi vain tähdet tuikkivat. Vielä on huominen päivä aikaa ihmetellä tulipunaisia varvikoita ja kullankeltaisia koivikkoja.

Kauppareissu Kemijärvelle ja iltakävely Aittakuruun

Ajelimme tänään Kemijärvelle ruokavarastoja täydentämään. Tienvarsilla loistavat keltalehtiset koivut ja punaiset puolukanvarvut. Kemijärven raitilla on suht´ hiljaista kuten aina, mutta onneksi vielä peruspalvelut - kauppa, apteekki ja pankkiautomaatti - löytyvät.

Kauppareissulta takaisin tultuamme takapenkkiläinen vallan nukahti iltapäivänokosille. Sitä ei tapahdu usein! On mukavaa, kun ei tarvitse kelloa tuijotella - voi vaikka pistää pötkölleen keskellä päivää!

Alkuillasta lähdimme vielä happihyppelylle Aitakuruun päin. Ja onneksi lähdimme. Rakkakiviset rinteet tuovat vielä entistä hienommin esiin ruskan värit. Aittakurussa puiset portaat olivat huonossa kunnossa, joten tulimme pienen matkan takaisin päin ja nousimme toisia portaita ylöspäin. 

Aittakuru - luonnon muovaama amfiteatteri oli aivan hiljainen. Jylhät rakkakiviseinämät molemmin puolin pitkospuita ovat näyttävät. Yhden yhtä ihmistä ei tullut vastaan alkuillan patikointimme aikana. Se ei ainakaan haitannut!

Rauhallinen päivä alkaa kääntyä iltaa kohden. On syöty ja saunottu ja pian lasketaan pää tyynyyn. Eikä tähän luonnon kauneuteen kyllästy!

Mitäköhän uusi päivä huomenna tuokaan tullessaan...?

Luoston tasamailla taapertamassa

Aurinko armas ja puuskainen puhuri - sellainen on keli ollut tänään. Mutta onneksi ei ollut kylmä tuuli ja toisaalta hurja puiden humina toi oman mausteensa tämän päivän patikointiretkeen. Lähdimme kohti Luostoa ja kurvasimme auton parkkiin Sodankyläntien varteen. Vanha tuttu Rykimäkurun reitti on kaunis ja tekee tasaisuudestaan huolimatta jaloille hyvää. Sen verran kivikkoinen ja juurakkoinen on polku lähes koko matkaltaan. Nyt tosin ovat aikeissa levittää polulle sepeliä. Helpottaa retkeilyä, jos liikkuminen on hankalaa. Ei meillä toki! Vielä. Paljon.

Kuski viritteli objektiivin kameraan ja harrasti lähikuvausta. Hurjan hienoja otoksia tulee, kun on tarpeeksi hienot välineet ja taito niiden käyttämiseen! Luonnon itsestäänselvistä ilmestyksistä saa aivan toisenlaisen käsityksen, kun ne zoomataan lähikuviksi.

Ihan kaikki eivät tosin onnistu yhtä hyvin. Siis kohteet...

Rykimäkeron laavulla paistoimme makkarat ja kuuntelimme tua noi, ku Porin seudulta oli ukkokerho eräretkellä. Reteet, mutta siivot olivat jutut ja naurunremakkaa riitti. Laavulla istuessamme yksi sedistä tuumasi, että nytpä saisi hyvän mainoskuvan. Ja senpä hän sitten nappasi. :)

Kuten sunnuntaina jo totesimme, ruskaretken ajoitus on nyt täysi kymppi. Ja joka vuosi tämän vuodenajan kauneus on yhtä hienoa, ei kyllästytä. Retkemme paluumatkalla erikoisesti käyttäytyvä poro jäi tuijottelemaan meitä pienen matkan päästä. Poro tuli hetken kuluttua metsäpolulle ja jatkoi tuijotteluaan. Mitähän tuo tuumi? Meinasikohan lyöttäytyä jonon jatkoksi?

Aurinko sai ruskan värit loistamaan entistäkin upeammin ja punainen aluskasvillisuus hohti vieläkin punaisempana. Luoston puolella lehtipuita on ehkä hieman enemmän kuin Pyhällä. Niiden värikirjo tuo vieläkin enemmän väriläikkiä maisemaan.

Naapurin ihana täti toivoi Lapin tuliaiseksi kelo-oksaa. Sisustuselementiksi tietenkin. Taisimme löytää juuri sopivan... :) Täytyy tosin tilata Matkahuollolta kuljetus!

Kuski otti tänään oravasta mittaa, kun istuskeli saunan jälkeen terassilla. Orava-parka kipitti vahingossa samalle penkille istumaan ja kun kuski sanoi "terve", orava otti jalat alleen ja suhahti karkuun tuhatta ja sataa. Taitaa parhaillaan puuskuttaa piilopaikassaan sadattelemassa läheltä piti -tilannettaan. Aamulla puolestaan peippo kävi ikkunan takana keräämässä omia aamiaistarpeitaan.

Upea päivä kauniin luonnon keskellä on takana. Katsotaan, millaisen sään ja millaiset retket huominen tuo tullessaan.