Syysloma on jäänyt kaikenlaisten tapahtumien vuoksi pitämättä, joten otimme äkkilähdön Sallaan. Varsinkin takapenkkiläisellä on ollut kaipuu valkoisten hankien ja hiljaisuuden keskelle. Heti, kun matka oli varattu, alkoi Sallassa tapahtua. Tällä hetkellä raja-asema on suljettu eikä ainakaan rinnekylässä tai Sallan keskustassa ole näkynyt mitään poikkeavaa. Ehkä korkeintaan muutama poliisiauto tavallista enemmän.
Pääsimme perille vajaan 12 tunnin ajamisen jälkeen perjantai-iltana. Liikennettä oli vähän ja tiet hyvässä kunnossa. Lunta ei ole hirmuisen paljon, mutta maisemat ovat puhtaan ja kimmeltävän valkoiset. Kuutamo valaisee niin kirkkaasti, että pimeän tullen puut jättävät hangen pinnalle varjon. On siis satumaiset talvimaisemat.
Mökki, jossa majoitumme on aivan laskettelurinteiden tuntumassa. Tänään ajelimme kauppaan Sallan keskustaan, joka on noin 9 kilometrin päässä majapaikastamme. Samalla reissulla poikkesimme talvisodan päättymisen muistomerkille, jossa kävimme koronakesän Suomi-turneellamme. Pakkasta oli eilen -2 ja tänään parhaimmillaan -22 kesällä taisi olla helle. Aivan erilaisissa olosuhteissa tarvoimme siis tällä kertaa lumisia polkuja. Jäljistä päätellen olimme päivän ainoat lumipöpperössä käyskennelleet turistit.
Lumessa tarpoessa ihastelimme jälleen maisemia ja saimme palkaksi punaiset posket. Aurinko alkoi laskeutua jo iltapäivällä kahden aikaan ja auringonvalo siivilöityi kauniisti puiden lomasta. Hiljaisuus on pysäyttävää. Kesäreissullamme Salla oli Lapissa ainoa paikka, jossa hyttyslaumat hyökkäsivät kimppuun heti autosta noustua. Tällä kertaa ei tarvitse hyttysiä hätistellä!
Ennen Lapin reissulle lähtemistä kokoonnuimme ystävien luokse viettämään Elämäni biisi -iltaa. Oli muuten hauskaa, vaikka takapenkkiläisen arvaukset menivätkin lähes aina kahden mahdollisen vaihtoehdon arpomisessa pieleen. Ei ollut siinä mielessä menestystä, mutta ei haitannut. Illasta kehkeytyi hauska, ajatuksia ja keskusteluja herättävä illanvietto, joka toi musiikin myötä myös paljon uutta tietoa ystävistä. Lisäksi biisikilpailuosion juonsi mainio "katjaståhl", joka puolisonsa kanssa järjesti koko kilpaosion. "Katja" oli humoristisella otteellaan vähintäänkin original-Katjan tasoa, jopa ylikin! Hauska illanviettoidea!
Saapas nähdä, näkyykö ensi yönä revontulia. Tietenkin sillä edellytyksellä, että jaksamme valvoa ja lähteä tihrustelemaan taivaalle. Kummasti täällä hiljaisuuden ja luonnon keskellä silmä luppasee.
