Reissussa on mukava olla, kokea uutta ja nähdä elämyksellisiä asioita. Mutta - kyllä viikkoja kestävän matkaelämän jälkeen kotiin on ihana tulla. Kaikki on tuttua ja puhdasta, sänky pehmoinen ja tavarat omilla paikoillaan. Onneksi eilen ja tänään on ollut lämpöinen päivä, tänään jopa helteinen. Loman jälkeen nimittäin alkaa armoton pyykinpesu. Kun kolme viikkoa kolutaan erilaisia hotelleja, on tavaksi tullut käydä läpi aivan kaikki mukana ollut tavara ja vaate. Kaikki pestään ja putsataan, jottei vahingossakaan mitään salamatkustajia pääse asettumaan taloksi. Ei näy nyt Alppi-vuoria, näkyy vain pyykkivuoria. Kilometrejä yhdistetyllä mopo- & automatkallemme tuli noin 6100. Lopullinen luku täsmentyy vielä, kunhan ehditään ynnäillä.
Viimeisen matkapäivän aamuna Riian silhuetti näkyi ohuen sumuverhon takaa. Edellisillan rankkasateen kosteus toi mukanaan utuisen aamun. Kävimme aamiaisen jälkeen nuuskimassa ilmanalaa ja hotellin edustalle oli parkkeerannut melkoinen mammuttiasuntoauto. Takapenkkiläisen kävellessä auton sivuitse, kuului vaimea naputus sitä mukaa kuin askeleet etenivät. Hassua, tuumasi takapenkkiläinen. Ilmeisesti autossa oli liiketunnistin. Pian pikkuinen yläikkuna aukesi ja hyväntuulisen oloinen herrahenkilö toivotti Good morningit. Piankos siinä sitten small talkkasimme ja kuskikin ehti mukaan sanailemaan. Herra oli saksalainen ja erittäin suuri Suomi-fani. Löytyi tuttuja paikkakuntiakin kuten Tseraava ja Nöörmes. Juu, aika lähellä Tseravaa asutaan ja Nöörmeskin on tuttu. Herra harrastaa itsekin moottoripyöräilyä, joten mopo-ongelmamme herätti ansaittua myötätuntoa.
Pärnussa saimme vielä lomareissulle mukavan loppuhuipentuman. Vaikka aikaa ei hirmuisesti ollut hukattavaksi, päätimme poiketa Pärnuun pikaisille kahvikupposille matkalla Tallinnan satamaan. Takapenkkiläisen entinen kollega asustelee aina välillä Pärnussa. Olemme ennenkin tavanneet Pärnun vanhassa kaupungissa, mutta nyt aikaa oli niin vähän, että emme sopineet treffejä tai ilmoittaneet kaupungin läpi ajamisesta. Takapenkkiläinen kuitenkin tuumi mielessään, että olisipa hassua, jos ex-työkaveriin puolisoineen törmäisimme. Ja kas - kiiruhtaessamme kohti jotakin kahvilaa, kuului tuttu ääni. Ja siinä hän oli puolisoineen ja koirineen. Ihan ihmeellistä ja kummallista, miten täydellinen voi olla ajoitus. Ottaen huomioon senkin, että tuuppasimme vain auton ensimmäiseen sopivaan parkkiruutuun ja lähdimme kiiruhtamaan kävelykatua kohden. Oli tosi iloinen tapaaminen ja saimme kahviseuraakin.
Laivamatka meni joutuisasti ruokailun ja pikku shoppailujen ohessa. Kotona kaikki hyvin ja kukatkin kukoistavat sekä sisällä että pihalla. Kiitos kotijoukot! Ja tietysti ne ihanat naapurit olivat jälleen jättäneet tervehdyksen. Lämpöiset kiitokset. Nyt voi todellakin sanoa, että olipahan reissu! Satavuotiaina hihittelemme, että muistatkos silloin vuonna 2023, kun mopedi Puolaan hajosi...
