Pimeiden päivien piristystuokioita...

Takapenkkiläisen ystäväkerho piipahti pitkästä aikaa kylään. Etukäteen oli oikein tsemppaus päällä, jotta tulisi otettua kuvia. Ei tullut - liikaa naurua ja raiteiltaan niksahtaneita tarinoita. Onneksi viime sekunneilla, talvipompat jo päällä, asia tuli mieleen ja saimme muutaman kuvan muistoksi mukavasta illasta. Taisi tulla naurettua muutama vuosikymmen lisää - kiitos rakkaiden ystävien!

Toinenkin ilta vierähti ystävien kera, kun saimme kutsun "maski-iltaan". Taustaksi on mainittava, että takapenkkiläinen on saanut uniapneamaskin, mutta yöelämä sen kanssa ei ota sujuakseen. Niinpä ystäväherra lupasi konsultoida asiassa ja mehän tietenkin varustauduimme iltaan kutsun mukaisesti. Yhtään emme ymmärrä, miksi isäntäväki nauroi meille, kun ilmestyimme ovensuuhun... Taisi jäädä ne maskiasiat vähemmälle, kun pöydässä oli sen seitsemää sorttia ja kuulumisia piti vaihtaa ahkeraan.

Berchtesgadenista hankittu glögimuki muistutti Burmesterhaus-majatalosta, joten majatalon isännälle lähti terveiset ja kuva muistoksi!

Kuinkas sitten kävikään tanssiharrastuksen myötä? Me ja ihana ystäväpariskunta ilmoittauduimme harrastelijoiden ryhmään Kirkkonummella kisattuihin kisoihin. Kuski oli ensikertalainen tanssiparketilla, joten tällainen tutustumismuoto kisapäivän kulkuun oli mukava ja hyödyllinen. Harrastelijoita ei varsinaisesti arvosteltu, mutta saimme jopa ylitsevuotavan positiivista kirjallista palautetta. Ja mitalit, tottakai!

Takapenkkiläinen on iloinen, kun saimme sisustettua yläkertaan soman, pienen ompelunurkkauksen. Nyt on suorastaan helppoa tarttua ompeluksiin, kun kone on valmiiksi esillä. Ei tarvitse nostella, purkaa ja pakata konetta aina, kun lahkeensuut kaipaavat lyhennystä tai paita korjaamista.

Etätyösuositukset tulivat jälleen voimaan, joten kotona pääasiassa pakerretaan. Ehkä vielä joskus normaali elämä koittaa. Tsemppiä Poriin - tiedätte kyllä!