Takaisin Saksaan - dödökin kiehuu!

Matka kävi Hollannista Saksaan. Hollannissa muuten pihat ovat kuin taideteoksia, on pientä ja suurta havupuuta ja ruusupuskaa sen seitsemääkymmentä sorttia. On huolella muotoiltuja puita ja pieteetillä suunniteltuja muodostelmaistutuksia. Vaikutti siltä, että tienvarretkin putsataan harjalla ja rikkakihvelillä.

Oli ehkä reissun helpoin ajopäivä. Ainoastaan helle kiusana (dödökin kiehui kassissa), mutta siitä ei tänäänkään valiteta. Matka taittui joutuisasti, vaikka oli yksi harvoista päivistä, jolloin emme ajaneet pätkääkään moottoriteillä. Ajelimme mutkaisia maaseututeitä ja vältimme ruuhkat. Kauniita ovat maisemat ja mopolla kun liikutaan, tuoksut ovat osa iloa. Lannoitelemut voisivat tosin olla vähäisempiä - sitä "tuoksua" riittää!

Eilen mainitsimme ihmisten kohteliaisuuden. Se tuli taas todistettua, kun kaarsimme Essolle tankkaamaan ja hakemaan jätskiä ja juotavaa. Esson pihassa maalaramies kaivoi pakustaan tuolin ja toi rouvalle taukoa varten istuimen.

Tuoli: max 90 kg. Onneksi kesti!

Huoltopäivä. Tässä huoneessa asuu pedantti ja siisti ihminen! Arvaa kuka? :)

Huomenna pysytellään vielä Saksan puolella, Tanskan rajan tuntumassa. Tanskassa viiikonlopn majoitushinnat näyttävät olevan taivaissa.

Ranska-Belgia-Hollanti: ukkosmyrskyjä, ruuhkaa ja hellettä

Ranskaa ei jäänyt ikävä, ainoastaan yksi huippukokemus saatiin, muutoin mikään ei oikein toiminut. Majapaikka oli historialisen sijaintinsa ja maisemiensa vuoksi upea, mutta mukava oli jatkaa matkaa.

La Maison Blanche

Valkoisen talon vahtikoira, mopo oli turvassa.

Päivä Bruggessä Belgiassa oli upea. Pakkasimme mukaan helletamineet ja sulloimme ajokamat sivulaukkuihin. Oli oikea ratkaisu. Hellettä oli varmasti liki 40 astetta. Mopolle löytyi ilmainen parkki rauhallisen kadun varrelta, joten hälytys päälle ja tepastelemaan.

Suklaisia työkaluja.

Samalla reissulla piipahdimme Ranskan puolella Calaisin kaupungissa, joka sekin oli kaunis ja nähtävää olisi ollut yllin kyllin.

Tänään oli haasteellinen ajopäivä. Painostava helle ja rajuja ukkos- ja sadekuuroja pitkin matkaa. Perille kuitenkin pääsimme, mutta sään ja eilistäkin hurjempien rekkajonojen vuoksi matkanteko oli hidasta. Paljon poliiseja oli liikennettä ohjaamassa moottoriteilläkin, jonot matelivat 50 km tuntivauhtia. Alkoi tarjeta ja dödökin taisi pettää. Nestettä on tankattava suuria määriä.

Paljon emme ehtineet tänään Oirschotin kylään tutustua - ukkoskuuro nimittäin yllätti. Kastuimme siis sekä aamusta että illasta ja siinä välissä hikoilusta ihan kiitettävästi.

Mukavia ovat kuitenkin nämä kylät ja oikeastaan Saksasta lähtien tapoihin on kuulunut tervehtiä kaikkia vastaantulevia kävelijöitä. Suomessa niin kaiketi tehdään ainoastaan Lapissa patikoidessa. Se on hämmentävää, miten hiljaisia kaikki kylät vaikuttavat olevan - ei näy ketään missään ja tuntuu kuin aavekylissä ajelisi. Suljetut ikkunaluukut vielä lisäävät tyhjyyden tunnetta.

Hotellissa hyvä ruoka!:) Jaksaa taas.