Helsinki LUX

Valon välkettä Etelän-Suomen pimeyteen tarjosi jälleen Helsinki LUX -tapahtuma. Arviolta 600 000  ihmistä vieraili tapahtumassa muutaman päivän aikana! Siitäkin huolimatta, että välillä tuuli tuiversi lujaa ja taivaalta vihmoi vettä. Rapakoita sai vältellä.

LUX-reitti oli siirretty tänä vuonna enemmän Kaisaniemen, Töölönrannan ja Tokoinrannan ympäristöön. Jostakin syystä teokset ovat aiempina vuosina tehneet suuremman vaikutuksen. Tällä kertaa ulkoilu ja raikas ilma olivat suuremmassa roolissa. Kiersimme reitin loppiaismaanantain iltana ja väkeä oli ihan passelisti - hyvin mahtui sekaan. Aloitimme autoillen Helsingin Kaupunginteatterilta.

Saimme näppärästi auton parkkiin aivan Kaisaniemen puiston tuntumaan, josta suuntasimme ensin Senaatintorille. Varsinkin Tuomiokirkon valoteos oli tänä vuonna vaisumpi kuin aiemmin. Kuvista ei oikein saanut selkoa. Senaatintori sinänsä on tähän aikaan vuodesta kaunis näky. Valaistukseen on panostettu.

Senaatintorin lähellä, Metsätalon pihassa, oli kauhuaiheinen valoteos. Jonot olivat pitkät, joten tyydyimme katselemaan valojen kajastusta kauempaa. Kosteat kadut olivat hauska lisä valotapahtumaan. Ne tarjosivat ihan omia taideteoksiaan valojen heijastuksineen.

Kaisanimen puistossa oli aiemminkin nähty, erilaisista materiaaleista luotujen lyhtyjen installaatio. Lyhtyjä oli 400 ja niiden tekemiseen ovat tahoillaan osallistuneet lapset, nuoret, opiskelijat ja taiteilijat. Mitä kummallisempia lyhtyjä roikkui puistotien varrella. 

Kuski innostui napsimaan ihan omia taidekuvia. Illan aikana ei varsinaisesti satanut, mutta koko ajan tihkui pikkuisen vettä taivaalta. Tihku tallentui hauskasti lamppujen valokehään. Hirvenkin näimme! 

Kaisaniemen kentälle oli pystytetty Large Fire Tornado eli tulitornado, joka on esim. metsäpaloissa havaittu luonnonilmiö. Tulitornado syntyy, kun voimakas tuuli nostaa kuivaa ja kuumaa ilmaa ylöspäin. Ihan luvattuun 16 metriin lieskat eivät ehkä nousseet, mutta oli näky kuitenkin vaikuttava pimeässä illassa.

Eilen illalla ja yöllä lähes myrskysi. Tänään tuuli on jo onneksi vaimennut, plussa-asteita piisaa. Aamut ovat jo aavistuksen valoisampia, mutta kunpa tänne etelän harmauteen saataisiin lunta!

Onnen täyteistä Uutta Vuotta!

Vuosi ja vuosikymmen vaihtuivat ja poikkeuksellisesti kävimme vuodenvaihteessa ystävien luona kylässä. Yleensä ilta on mennyt kotisohvalla pötkötellessä ja puolenyön aikaan olemme hiippailleet lähikaduille ihmettelemään rakettien räiskettä.

Pauke alkoi tänäkin vuonna jo muutamaa päivää ennen varsinaista, luvallista aikaa. Uuden vuoden iltana rakettien räjähtelyä sai kuunnella aamutunneille asti. Mekin saimme pienen porukan ilotulituksen iloksemme, kun kyläpaikan naapurin herra perheineen paukutteli muutaman tulitteen taivaalle. Varsin hillitty näytös oli ja hauskaa piisasi meillä aikuisillakin - nauroimme ihan sydämen kyllyydestä.

Alla ilotulitustaidekuvapläjäys...

Olemme viime ja tänä viikonloppuna tutustuneet lähiseutujen ulkoilualueisiin. Viikko sitten teimme reippaan lenkin Luukin Hauklammen tuntumaan. Helsingin kaupungin 60-luvulta lähtien omistama ulkoilualue on todella suosittu. Eikä ihme - maastossa on mukavia korkeuseroja, komeita kallioita, Hauklampi reittien vieressä. Alueelta löytyy useampia eri mittaisia polkuja ja maisemat ovat kauniita.

Hassua on se, että joulu-tammikuun vaihteessa missään ei näy vielä lunta. Toisaalta, kun maa ja sammalmättäät olivat kosteita, värit tuntuivat loistavan entistäkin kirkkaampina.

Polkujen varsilla on myös eväspaikkoja ja kuntoilulaitteita - joita ei kuitenkaan ole suunniteltu pienille ja pippurisille!

Koska maasto oli varsin vaihtelevaa, saimme kunnon  hien pintaan. Luonto rauhoittaa, keuhkot raikastuvat, mieli virkistyy ja etenkin nämä uudet reitit ovat tuoneet mukavaa vaihtelua normaaleihin lähireitteihin. Vaikkei niissäkään moittimista ole!

Tänään puolestaan kävimme ensin Kirkkonummella ystävän talolla hieman talonmiehen hommia hoitelemassa ja kuski kun nyt sattuu tietämään kattavasti ainakin kaikki Etelä-Suomen kadut, polut, pihat, talot ja koirankopitkin, hän ehdotti ulkoilua Meikon luonnonsuojelualueella Kirkkonummella. Ja mikä jottei, kun sinne suunnalle oli kärry jo käännetty.

Jos oli kaunis Luukki, niin ehkä vielä himpun verran kauniimpi oli kohde Meiko ja Meiko-järven ympäristö. Ei ehkä niin suuria nousuja ja laskuja kuin Luukissa, mutta sitäkin kauniimpi reitti järven rannalla. Ja tällä kertaa näimme alueesta kuitenkin vasta murto-osan!

Osa lahden pinnasta oli ohuen ohuen jään peitossa ja jääpeiton vieressä riite tarjosi aivan uudenlaisen äänimaiseman. Ainakaan takapenkkiläinen ei ole moista luontoääntä koskaan kuullut.

Kirkkonummella, kun oltiin, alueen historia tulee esiin luntoreiteilläkin. Polkujen vieressä näkyi  juoksuhautojen ja tuliasemien jäänteitä Neuvostoliiton sotilastukikohdan (Porkkalan parenteesi) ajoilta 40- ja 50-luvuilta.

Meitä luontoa arvostavia ihmisiä hemmotellaan tällaisilla upeilla alueilla, jotka pääsääntöisesti on  pidetty hyvässä kunnossa. Kulkeminen on helppoa, mutta silti jalat saavat jumppaa - varsinkin, jos siirtyy etenemään pienemmille metsäpoluille.

Iltapäivällä taivas hämärtyi nopeasti. Poluilta poistuminen ajoittui täydellisesti. Autoon päästyämme taivaalta alkoi tupruttaa sankkana sumuna rakeita!