sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Äänestys, kauppareissu ja pyykkäystä!

Yöllä yhdeltä kotona, tavaroiden purkaminen, pyykkikone pauhaamaan ja sen jälkeen tovin rauhoittuminen ennen vuoteeseen kömpimistä.


Takapenkkiläisen pitkäaikaisen ystävän ja kihlattunsa luona Pihtiputaalla vierähti tovi jos toinenkin. Paljon oli puhumista - on taas pitkä tovi vierähtänyt siitä, kun viimeksi tapasimme. Ystävä muutti Etelä-Suomesta Pihtiputaalle oman kullan kainaloon ja tulipa onnellinen olo heidän puolestaan. Niin somasti sopivat toisillensa!


Tänään nukuimme pitkään, mutta yöunet jäivät silti melko lyhyiksi. Päivä on mennyt loman jälihoidoissa eli pyykätessä, kauppareissulla ja äänestyspaikalla piipahtaessa.

Huomenna alkaa arkinen aherrus. Onneksi on kuitenkin heti neljän päivän työviikko! Näitä maisemia passaa muistella...





perjantai 24. toukokuuta 2019

Lepoa - ja siivousta

Jopas uni maistui takapenkkiläisellekin! Päivä oli jo pitkällä, kun sängystä kömpiminen onnistui. Ihme ja kumma, jalat eivät ole kipeät eilisestä patikoinnista, vaikka "maaliin" tullessa näin olisi voinut vannoa.


Tänään on siis levätty, kävelty kevyesti luontokeskukseen lounaalle ja kaupalle Hesarin hakuun. Mökki on siivottu, osa tavaroista pakattu ja huomenna matka käy kotiin. On ollut ihan täydellinen loma - ei olisi voinut edes toivoa tällaisia ilmoja ja näin hienoja patikointireissuja.

Kotiinkin on kiva mennä. Nyt jaksaa taas arjen aherrusta!



Pieni Karhunkierros - WAU!

Pieni kierros kuskille, iso kierros takapenkkiläiselle. Vaan olipa hieno reitti Kuusamossa. Monesti on mietitty Pienen Karhunkierroksen patikointia ja nyt vihdoin - puheista tekoihin. Oli jotakuinkin täydellinen päivä kierroksen tekemiseen: ei hyttysiä, aivan tyyni, auringon paistetta, mutta ei liian kuuma, ei turisteja nimeksikään.



Heti reitin alusta lähtien oli paljon kaunista katseltavaa. Myllykosken kohdalta ylitimme ensimmäisen riippusillan.







Reitillä on runsaasti hienoja, korkeita kalliopartaita, joiden alapuolella voi ihailla lukuisia koskia: Jyrävä, Allokkokoski, Kitkajoki, Kallioportti, Myllykoski, Niskakoski, Harrisuvanto. Myös useiden riippusiltojen yli saa keikkua.





Aallokkokoski on lähes kilometrin mittainen useiden koskien muodostelma. Joissakin kohtaa kalliontörmältä on liki 9 metrin pudotus


Vedenpinnat eivät väreilleet järvissä eivätkä minkään kokoisissa lammikoissa - ei tuulenvirettäkään.




Reitti oli merkitty vihreällä, mutta hupaisat pienet oranssit lippuset tikkujen päädyssä opastivat myös tällä reitillä.


Välillä hirvitti kävellä lähellä "rotkon" reunoja ja välillä piti puolestaan varoa puiden juuria. Paljon oli kuitenkin hyvin hoidettuja osuuksia, siltoja, rappuja ja tanssilavan tapainenkin!




Muutamalla laavulla pysähdyimme napostelemaan eväitä. Takapenkkiläinen tosin joutui napsimaan pientä suolaista, makeaa ja juotavaa koko retkeilyn ajan. Välillä meinasi puhti loppua! Alla vielä kuvakimaraa kierroksen varrelta.








Kukas se sieltä pilkistää? Näimme polkujen varrella ainakin palokärjen, koppeloita, kuukkeleita ja yhden harjuksen kuulimme porskuttelevan Harrisuvannossa. Ja metsähiirulaiset kurkistelivat aivan jalkojen vieressä!


Oli todella huikea päivä. Takapenkkiläinen onnittelee itseään, että jaksoi tämänkin patikoinnin tehdä! Pisteet myös kuskille tsemppauksesta.

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Retki- ja huoltopäivä autoillen: Luosto-Sodankylä

Tänään olemme pitäneet reippailusta huilipäivän ja täydentäneet hieman ruokavarastoja. Ajoimme Sodankylään "shoppailemaan" - kiersimme yhden urheilu-/vaateliikkeen ja poikkesimme ruokakauppaan. Urheiluliikkeen myyjä suositteli kovasti mm. vedenpitäviä sukkia (takapenkkiläiselle kyllä!) ja ravintolisiä, mutta vakuuttavasta ja ystävällisestä yrityksestä huolimatta emme päätyneet mitään ostamaan. Takaisin ajellessamme, Luoston kohdalla, porot tulivat moikkaamaan.


Yksi sarvipää katseli oikeaoppisesti ensin oikeaan ja sitten vasempaan ennen tien ylitystä. Toiset taisivat tuumia, vieläkö hotellissa olisi vapaita huoneita...



Omaan kylään päästyämme kävimme Loimussa kahvilla ja munkilla. Koska Pohjois-Suomessa on metsäpalovaara, retkireittien nuotiopaikoilla ei saa sytyttää avotulta. Onneksi on takka. Siispä makkarat tikun päähän ja iltapalaa nauttimaan.




Takapenkkiläinen osti Loimu-kahvilasta myös paikallista nolla-prosentin kuohuvaa. Kippis ja huomiseen! Kyllä täällä on muuten ihanan hiljaista...



tiistai 21. toukokuuta 2019

Rykimäkero-Rykimäkuru - auringonpaistetta aina vaan

Tänään vietimme kevyemmän retkipäivän. Olimme varautuneet lepopäivään - eilen vielä lupailtiin sadetta tälle päivälle. Kissanviikset ennustuksille! Koko päivän on aurinko paistanut muutamaa pilvihattaraa lukuun ottamatta. Aamupäivällä seurasimme pupujen temmellystä varvikossa. Kevät tuli ilmeisesti niin varkain, että osalla on vielä talviturkki päällä. Kuski onnistui saamaan arkajaloista hienoja kuvia.





Suomi-Saksa-matsin jälkeen lähdimme Luoston suuntaan.Töppöstä toisen eteen ja Rykimäkeron kautta Rykimäkuruun. Paikoitellen oli poluilla kosteita kohtia, mutta kokeneen eräreippailijan lailla myös takapenkkiläinen selvisi haasteista kengät kuivina. Oli tosin metsän menninkäisillä ehkä hauskaa tämän eränkulkijan toilailuja katsellessa. Kerran kuski jopa tarjosi jalkateränsä ylityspaikaksi, jotta takapenkkiläinen pääsi siitä prinsessan lailla loikkaamaan rapakon toiselle puolelle. Herrasmies - sehän tiedetään.



Rykimäkuru on näiden seutujen komein rotkolaakso. Kuru on syntynyt maankuoren repeämäkohtaan. Muut alueen kurut ovat puolestaan jääkauden sulamisvesien uurtamia.





Koska olimme lähellä Luostoa, ajoimme sinne syömään. Ja huh, huh. Kumpikin söi massut pullolleen viimeistään, kun "kepeät" jälkiruokajätskit kannettiin pöytään. Luostolla oli muuten loputtomiin sotilaita. Osa Rovajärven sotaharjoituksiin osallistuvista kansainvälisistä joukoista majoittuu Luostolla. Viherpukuinen armeija kirjaimellisesti kansoitti paikan.


Voipi olla, että tänään uni tulee joutuisasti. Mahtavat kelit ja olosuhteet - täytyy jälleen kerran todeta.