Seuraavaksi huristimme Laitilan tipukuntaan moikkaamaan kesälaitumilla olevaa ystävätärtä. Tapasimme samalla myös neitosen vanhemmat ja näimme kotitalon, joten kotiseudun tarinoiden henkilöt saivat kasvot ja paikat hahmottuvat paremmin. Oli mukava treffata pitkästä aikaa! Tänään on ollut liki hellepäivä, joten Laitilan limonadi turinatuokion ohessa piristi ja tuli tarpeeseen. Näin korona-aikaan olemme sopineet ulkotreffejä, joten tämän päivän seesteinan taivas ja aurinkoinen keli tulivat kuin tilauksesta.
Laitilan pikatreffien jälkeen huristimme vielä pienen matkaa takaisin samaa reittiä ja pysähdyimme Raumalla ihailemaan jälleen kerran tämänkin pienen kaupungin vanhoja puutaloja. Rauman mukulakivitiet ja niitä reunustavat somat talot ovat kaunis kokonaisuus. Osa putiikeista ja kahviloista oli auki näin sunnuntainakin ja takapenkkiläinen nautti torin reunan ravintolassa salaattilounaan. Oli rauhallinen tuokio vanhan Rauman kujilla.
Rauman somilla pihoilla oli tosi paljon kirppiksiä ja olisihan sieltä löytynyt pari vaihtoehtoa tulevien retkien ajoneuvoiksikin...
Seuraavaksi oli vuorossa Kivikylä ja siellä Sammallahdenmäki, josta saimme vinkin kuskin työkaverilta. Sammallahdenmäen pronssikautinen hautaröykkiöalue on yksi Unescon maailmanperintökohteista. Pronssikautinen muistomerkki kertoo aikansa uskonnosta ja hautaustavoista. Alueella on 36 pronssi- ja varhaismetallikauden hautaröykkiötä. Nämä muisnaisjäännökset ovat rauhoitettuja, mutta kovasti vaikutti siltä, että kiviä oli näiltä hautapaikoilta nakeltu sivummallekin. Vaikuttava ja taas täysin erilainen paikka kuin tähän asti nähdyt. Ja tuli oikein kunnon hikilenkkikin!
Koska täällä rannikolla liikumme, poikkesimme vielä Uusikaupunki-visiitille. Laaja puutaloalue oli sielläkin ja lisäksi Myllymäki, josta löytyi neljä erilaista tuulimyllyä. Uudessakaupungissa kävimme myös rantaravintolassa istumassa tovin, jotta kuskikin sai hieman pupellettavaa. Lohivohvelia oli tarjolla ja olihan muhkea annos!
Helle on pehmittänyt ainakin takapenkkiläisen aivot. Kartturina toimiminen ei ole helppoa. Kun piti kääntyä vasemmalle, takapenkkiläinen sanoi oikealle ja ihmetteli, miksi kuski kääntyy oikealle, kun piti kääntyä vasemmalle...? Muutama muukin yhtä selkeä ohje meni kuskilta ohi. Ei oo helppoo!
Huomenna kurvailemme vielä tovin Turun kulmilla ja lähdemme hiljalleen hivuttautumaan rannikkoa pitkin kotiin päin. Ja uskomatonta kyllä - illaksi kotiin!
