Teimme helatorstain paikkeille pikaisen pyrähdyksen Savoon, takapenkkiläisen kotikonnuille. Etelässä satoi mennen tullen, mutta muutoin saimme posotella jotakuinkin kuivia teitä pitkin. Yövyimme Vuorelassa melkein veljen naapurissa hotelli Kunnonpaikassa. Siitä oli helppo poiketa iltateelle ja käydä vielä aamulla toivottelemassa veljelle heipat ja antaa koiralle muutamat rapsutukset. Kunnonpaikan ranta-aluetta on kovasti kohennettu ja kunnostettu. Rannassa on savusauna ja muutoinkin näkymät olivat pysäyttävän kauniit. Kesäilta koivuineen ja järvineen - perin suomalainen sielunmaisema.
Takaisin ajellessa pidimme tauon Mikkelin torilla, joka nettisivuilla mainittiin yhdeksi Suomen kauneimmaksi toreista. Hmmm. Kaikenlaista käsityökojuakin piti olla, joten kummastelimme tovin muutamaa kahvilatelttaa ja pärekorien myyjää. Istahdimme kuitenkin kahvittelemaan. Ja sekös harmitti liki tyhjän torin lisäksi, ettei munkkikaan ollut hyvää! Kaikenmoista. Mikkelin Kenkäveroon poikkesimme lohisopalle. Entinen pappila ympäristöineen ja puutarhoineen on kaunis kokonaisuus.
Nyt voi sanoa, että kesä jo kolkuttelee. Ainakin kalenterin mukaan. Olisipa sääkin sen mukainen. Muutama hassu lämmin päivä ei ole vielä saanut perennakukkia edes nousemaan, mutta onneksi puiden ja pensaiden kukkaset alkavat olla kauneimmillaan ja niitä voi pihassakin ihastella. Muutamaan istutuslaatikkoon laitoimme perunaa, porkkanaa ja salaattia ja pikku hiljaa sieltä taimet pinnistelevät jo pintaan. Kirsikka- ja omenapuu ja osa pihan pensaista on jo somassa kukinnassa.
Takapenkkiläisen synttärinä saaduista kukkasista osa innostui aukeamaan upeasti ja ne kestivät ryhdikkäinä ja kukkaloistossa yli kaksi viikkoa. Nyt odotellaan, että perennojen kukkaset pinnistelevät pintaan. Sitten taas ihmetellään, mitä kaikkea sieltä nouseekaan! Lämpimämpiä kelejä odotellessa..
