perjantai 13. heinäkuuta 2018

Le Mansia päin, prym-prym!

Omaha Beach oli vaikuttava ja varsinkin amerikkalaisten sotilaiden haustausmaa, jonne on haudattu Normandian maihinnousussa kaatuneet amerikkalaiset sotilaat - kaiken kaikkiaan liki 10.000. Katsoi ristimerta mistä suunnasta tahansa, rivit olivat suoria, koko alue erittäin hienosti hoidettu, nurmi moitteeton ja käytävät siistejä. Täällä liikkuessa hautausmaita, muistomerkkejä ja monumenttejä on kaikkialla. On hurjaa ajatella, miten lähellä historiassa toinen maailmansota on.













Seuraavaksi hurautimme Mont Saint-Michel -luostarisaarelle. Tämäkin paikka kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon ja oli kyllä käymisen arvoinen. Tosin täytyy myöntää, että kun kuski vaihtoi päälle shortsit ja takapenkkiläinen taapersi nahkahousuissa, deodorantti taisi pettää. Hellettä pukkasi tänään, joten luostarin rappujen kipuaminen meinasi tainnuttaa. Mutta kyllä kannatti! Luostari on perustettu jo 900-luvun loppupuolella, poltettu 1200-luvulla, restauroitu 1800-1900-lukujen taitteessa ja toiminut välillä vankilanakin. Aiemmin luostariin ja sieltä pois pääsi vain laskuveden aikaan.










Luostarikierroksen jälkeen vedimme tovin happea ja kävimme ruokailemassa. Hauska yksityiskohta oli siideri, joka tarjoiltiin kahvikupissa.


Le Mansissa on kiva hotelli, mutta sattuipa (huono) tuuri - aivan tässä lähellä on isomman luokan kyläjuhlat. Väkeä virtaa pick-nick -eväiden kanssa, bändi soittaa ja yöllä on tiedossa ilotulitus. Onneksi huoneemme on rakennuksen rauhallisemmalla puolella, mutta saapas nähdä, miten pitkän tovin saamme ensi yönä olla unten mailla. Kivat ovat kuitenkin maisemat.




Huomenna mennään Musée des 24 heures du Mans -museoon Circuit de la Sarthe -moottoriradan tuntumaan. Kuskihallahan on vauhdikas rallitausta, joten huomenna on tiedossa moottoriurheiluaiheista ohjelmaa. Tosin tänäänkin tultiin melkoista huristelukyytiä moottoriteitä pitkin. Hyvää niskalihasjumppaa. :)