Rauhaisaa joulun aikaa, iloa ja onnea vuoteen 2023! ❤

Tänään paukkuu pakkanen, jouluaatonaattona satoi vettä taivaan täydeltä. Maassa on enää ohkainen lumipeite ja tiet ovat paikoitellen kuin jäällä kiillotettuja. Aurinko paistaa eilisen harmaan päivän jälkeen. Joulupäivä on rauhallinen. Ystävän ihastuttavat pitsitähdet ja -sydämet saapuivat parahiksi joulutunnelmaa tuomaa. Ovat somia! Kiitos sinne Kajaaniin.

Onkin mennyt tovi edellisistä raapustuksista. Loppuvuoden työtouhut ovat vieneet vahvasti mukanaan. Juhlavaakin on ollut, kun työpaikalla vietettiin läksiäisiä ennen muuttoa uusiin toimitiloihin. Puuhaa riitti kerrakseen, mutta juhlien alkaessa ja vieraiden virratessa sisään, kaikki soljui mallikkaasti ja väki viihtyi. Somistuksetkin olivat varsin näyttävät yksinkertaisuudestaan huolimatta. Kattopallomeri sai aikaan ihastuneita huudahduksia. Järjestelijät pallomeressä järjestelyvaiheessa ja juhlien koittaessa.

Legendaariset rakennukset saivat kunnon läksiäiset. Osa meistä vuosikymmeniä tiloissa työskennelleistä kokee ehkä  pientä haikeuttakin, vaikka pöllönpesä muuttaa moderniin rakennukseen ja tekniikka tulee olemaan viimeisen päälle tätä päivää. Nykyisiin, jo enemmän ja vähemmän purkuvalmiisiin rakennuksiin, liittyy kuitenkin moninaisia muistoja ja viihteen historiaa. 

Onhan tässä työpaikassa sellainenkin hauska piirre, että aivan yllättäen voi törmätä vaikka Tanssii Tähtien Kanssa -voittajiin ja silloin tanssiharrastajan on (tavoistansa poiketen!) pakko pyytää yhteiskuva. Hieman piti nousta varpaille! 

Tanssista puheen olleen. "Valmistuimme" F-luokasta eli kilpatanssin perustasolta E-luokkaan eli nyt kuskikin on valmis kilpaparketeille. Noin periaatteessa. Voipi mennä tovi ennen sellaista aluevaltausta.

Olemmehan me kerenneet työkiireiltämme touhuamaan kaikenlaista muutakin. Jos nyt tanssissa vielä pysytään, niin Vanhalla ylioppilastalollaa järjestettiin todella hienot, kansainväliset ProAm-kisat. Tanssipareista toinen on ammattilainen ja toinen amatööri. Komeasti oma Sami-opettajammekin taituroi tanssilattialla koko pitkän päivän. Pari ja asu vaihtui välillä vauhdissa ja taas uusien rytmien pariin! Ei voi kuin ihmetellä ja ihailla, miten parit ja koreografiat pysyivät järjestyksessä. Ja muistissa!

Takapenkkiläinen kävi joulun alla myös Kulosaaren Casinolla ystävättärien kanssa hetken huokaisemassa ja nauttimassa runsaasta joulubuffetista. Casinolla on kaunis tunnelma, upeat puitteet ja ruoka herkullista. Rauhallinen tuokio, kuulumisten vaihtaminen ja maailmanparantaminen - hieman itsellemme nauraminenkin - tekee sielulle hyvää ja ystävien kanssa koettu läheisyys korostuu vuosi vuodelta enemmän. 

Vaikka lumet ovat jo vesisateen mukana melkoisesti sulaneet, oli talvi jo välillä täydellisen kaunis. Sitä tosi edelsi ehkä vuosikymmenten karmein lumisademyrsky. Lunta tuprusi niin paljon, että ajoteillä ei nähnyt eteensä mitään, tiet täyttyivät lumikinoksista, autoja ajautui penkereihin siellä täällä ja kolareitakin tietenkin sattui. Vaadittiin erityisen paljon varovaisuutta liikenteessä. Tuiverrusten jälkeen maisemat olivat kauniit kuin satuelokuvissa.

Etätyöt jatkuvat edelleen osittain ja välillä kuskikin malttaa jäädä etäilemään. Työpäivien tehokkuusmittari ei ehkä aina yllä huippulukemiin. 😊 Töiden lomassa on nautittu, pakastettu ja annettu lahjaksi metsästysseuran lähiruokaa. Ei ole riistasta pulaa meidän taloudessamme. Maittavaa ja  kirjaimellisesti lähiruokaa!

Oli ihanaa saada joulutervehdys kesäreissujemme Saksan kodistamme eli Burmesterhausin isännältä ja emännältä. Saman pöydän ääressä oli myös ystäväpariskunta, jonka kanssa olemme Berchtesgadenissa viettäneet hauskoja hetkiä. Melkein teki mieli lennähtää saman pöydän ääreen. Ehkä ensi kesänä sitten taas. Kauniin ja tunnelmallisen kylän joulukin on kokemisen arvoinen. Onneksi sekin on tullut koettua.

Nyt toivotamme ihan jokaiselle levollista joulun aikaa ja onnen hetkiä tulevaan vuoteen! 🎄🕯

Museokierroksia ja menneen kesän reittiä muistellessa

Pari viikkoa sitten vietimme museopäivän. Kiersimme kolme museota kertaheitolla. Kierrokseemme kuului Designmuseo, Valokuvataiteen museo ja Teatterimuseo. Kaksi jälkimmäistä ovat samassa rakennuksessa Kaapelilla, joten matka museosta toiseen kävi rappukäytävän kautta. Designmuseo oli takapenkkiläiselle uusi tuttavuus - näin ainakin muistin mukaan. Esillä oli monenmoisen muotoilun lisäksi taiteilijapariskunta Antti ja Vuokko Nurmesniemen näyttely. Ja paljonhan sieltä löytyi tuttua esineistöä metron penkeistä ja pappamopoista lähtien. Vuokko Nurmesniemen värikkäät kankaat ja asut toivat mieleen 60-70-luvun taitteen muodin.

Valokuvataiteen museossa oli hieman erilainen näyttely mielenkiintoisesta vinkkelistä. Näytille oli koottu John F. Kennedyn veljen, oikeusministeri Robert F. Kennedyn viimeisen matkan varrelta otettuja valokuvia. Kennedy murhattiin kesken vaalikampanjan hänen pyrkiessään demokraattisen puolueen presidenttiehdokkaaksi vuonna 1968. Kuvien ottajia ovat ihmiset, jotka kerääntyivät seuraamaan Kennedyn arkkua kuljettanutta junaa sen taittaessa matkaa New Yorkista Washingtoniin. Kuvien taso on vaihteleva, mutta toisaalta juuri se tekee kokonaisuudesta vaikuttavan. Samaan aikaan näyttelytilassa pyöri filmi, jonka kuvannut henkilö oli vähävaraisena joutunut panttaamaan filmin useiksi vuosiksi. Filmi oli restauroimaton ja äänimaisema vahva. Tuntui kuin juna olisi ohittanut meidät näyttelytilassa.

Ja sitten vielä Teatterimuseo! Siellä puolestaan juhlistettiin 150-vuotiasta Kansallisteatteria ja nykytanssin kansainvälistä historiaa. Oi, mitä pukuja! Ja runsaasti mitä kummallisempaa esineistöä Kansallisteatterin uumenista. Asut olivat todella taidokkaasti tehtyjä ja vuosikymmeniä vanhat kokonaisuudet huolella säilytetty ja ehkä entisöitykin. Runsaasti pitsiä, kimallusta, höyheniä ja hörhelöitä. Ella Erosen kuntopyörää unohtamatta! Kansallisteatterin lavastakin oli tehty tarkka pienoismalli. Pukuja, asusteita ja rekvisiittaa olivat käyttäneet mm. Tauno Palo, Ansa Ikonen, Tarmo Manni ja ketkähän kaikki muut! Suomenkielinen teatteri on saanut alkunsa jo vuonna1869 ja Kansallisteatterin edeltäjä Suomalainen Teatteri perustettiin vuonna 1872 - tiesittekös sitä?

Suomalaisen nykytanssin historia alkaa jo 1900-luvun alusta. Siis reilusti yli sata vuotta NYKYtanssia. Näin sitä ihminen viisastuu. Näyttelytilassa oli upeita valokuvia sadan vuoden ajalta ja mm. TTK-tuomari Jorma Uotinen oli kuvattu noin muutama vuosikymmen sitten. Näyttelytilassa oli alkamaisillaan nykytanssia koskeva keskustelutilaisuus, johon näyttivät rientävät myös Tanssiteatteri Raatikon perustajat Marjo Kuusela ja Maria Wolska.

Kotihommeleitakin on silloin tällöin innostuksen puuskassa touhuttu. Ainakin sen verran, että ikkunoiden pesu on aloitettu. Todistusaineisto sen kertoo!

Tulevasta kesästä haikaillessa katselimme viime kesän reissukuvia ja kuski raapusti koko reittimme muutamaan karttaan. Kilometrejähän tuli yhteensä noin 7000, joten olihan siinä porhaltamista! Ja ainoastaan kaksi sateista päivää. Hellettä ja hikeä, mutta niin kovin ihanaa. Kartat kertovat, kuinka reitti kulki halki Euroopan!

Sitten vielä loppukevennykset. Esimerkkejä elävästä elämästä - varmaankin jonkin sortin ilmoitustaululta ja tien varrelta poimittua. Onneksi on perut, porkat, mansit ja mustit pakkasessa!