Kotimatkan onnekas sattuma

Maanantaina, reissumme loppusuoralla Kasnäsiin päin ajellessamme, kävi niin, että kuski bongasi keskellä melko vilkasta ajotietä kännykän. Hetken tuumimme, pitäisikö apparaatti käydä pelastamassa. Kannattaako pysähtyä, jos se on useamman auton jyräämä? Oli kuitenkin se mahdollisuus, että kapula olisi vielä pelastettavissa, joten kuski kurvasi auton tien sivuun, nokka takaisin tulosuuntaan, kännykän jälkeen U-käännös, tien sivuun ja auto parkkiin. Kuski loikki piennarta pitkin kännykän kohdalle. Sopivaa taukoa liikenteessä piti odottaa tovi. Viimeisimpänä autona ennen pelastusoperaatiota tietä pitkin huristi iso maasturi ja olimme varmoja, että nyt se on tervemenoa sille luurille. Vaan eipä! Niin passelisti oli kapula keskellä tietä, että yksikään auto ei ollut ajanut päältä. Poimimme uudehkon näköisen Applen ja hetken sitä pyöriteltyämme mietimme, mitä teemme siistille ja lähes kolhuttomalle laitteelle. Emme lähteneet edes arvuuttelemaan avauskoodia. Tovin toivoimme, että joku pirauttaisi luuriin. Näin ei kuitenkaan käynyt, joten kiikutimme puhelimen lähellä olevaan K-kauppaan ja jätimme sinne yhteystietomme. Toivoimme saavamme tiedon, että kovan onnen kännykkä on päässyt onnellisesti omistajansa hoiviin.

Muutamaan päivään ei kuulunut mitään, mutta sitten kuskin sähköpostiin kilahti ilahtunut viesti ja selitys: kännykkä oli unohtunut kesälomalaisilta auton katolle ja reissannut siinä yli 20 km ennen tippumistaan. Hienosti oli valinnut tippumispaikan keskeltä suoraa tietä ja ajokaistaa. Omistaja oli onnellinen etenkin siitä, että laitteessa olevat tuhannet kuvat ovat tallessa ja laite täysin ehjä. Onnellinen lopputulema siis ja oli kiva saada tieto, että omistaja löytyi. Palkkioksi meille on kuulemma tulossa vielä tämän viikon aikana pullo kuohuvaa. Sekin oli hauskaa, että Degerbyssä - juuri siinä kohtaa, missä ainoat sen suunnan ystävämme asuvat - ystävä kurvasi kotitieltä peräämme. Aivan sattumalta uskomattoman täydellinen ajoitus. Kuski soitti kaverille ja kyseli, minne matka...

Kotona, kuinka ollakaan, oli jälleen pari pikku jäynää odottamassa. On aina yhtä jännittävää palata kotiin, kun ei koskaan tiedä, mitä ihanat naapurit ovat juonineet. Nyt on pihassa hepokatti mittailemassa sadeveden määrää. Takapihan vesitynnyrissä puolestaan odotti kylmät juomat. Tämän lisäksi, kun toinen ihana naapurin rouva vielä kiikutti isot palat marjapiirakkaa iltapalaksi, meinasi jo tulla pala kurkkuun. Tällaiset naapurit pitäisi kaikilla olla!

Se on kyllä kumma, että aina kun ollaan pidempään kotoa poissa, pihakukat kukoistavat. Pitäisikö nuo ihanat naapurit palkata puutarhurin hommiin...? Lumipallopensaan kukatkin ovat aivan valtavan kokoisia ja pieni, pippurin kirsikkapuu tuottaa sellaista satoa, ettei tiedä, minne torille sitä lähtisi myymään. Ihan luksusta on se, että uudet perunat voi nostaa omasta "pellosta", samoin kuin salaatit ja porkkanat. 

Maanantaina sitten aloitellaan taas normaaliarkea. Sitä ennen piha on reissun jäljiltä siistittävä ja aidat leikattava. Se homma onkin jo aloitettu ja kyllä on tuo kuski ylpeä leikkuujäljestään!

Parketillekin palaamme pian, tanssiharrastuksen pariin. Tänään kävimme jo hieman hiomassa parketin pintaa ja muistelemassa kuvioita. Parin tunnin tiivis treenirupeama sai jalat vipattamaan ja kainalot kostumaan!