Palermo kävellen

Ensinnäkin - täällä olisi Pekka Poudalle töitä. Sääennusteet ovat mitä sun sattuu, taitavat laatia samalta pohjalta kuin horoskoopit. Tälle päivälle oli ennustettu ukkosmyrskyä. Myrskysikö? Ei. Satoiko? Laskujemme mukaan noin viisi tippaa per henkilö. Hyvä niin, tuumii turisti, joka suomalaisen mielenlaadun mukaisesti kantoi kertakäyttösadetakkeja mukana koko päivän. Jo junaa odotellessamme pukkasi hikeä, mutta onneksi Palermon keskustassa taivaalle ilmestyi pilviverho. Sopiva sää kaupunkiretkelle.

Takapenkkiläisen verensokeri heilahti sen verran, että aivan ensimmäiseksi Palermoon päästyämme suuntasimme kahvilaan. Pullaa ja limpparia poskeen - johan palasi väri poskille. Aloitimme kaupunkipäivän Itsenäisyyden aukion muistomerkiltä.

Nähtävyyksien katselu alkoi tepastelemalla lähellä olevaan UNESCOn perintökohteeseen, Ciesa Di San Giovanni degli Eremiti, jonka vierestä puolestaan löytyy yksi Palermon merkittävimmistä keskiaikaisista rakennuksista, St. John's of the Hermits -kirkko. Rakennettu 1130-1148. Värikkäiden vaiheiden aikana kirkkoa on pidetty pakanallisten rakennuksena, siinä on toiminut gregoriaaninen luostari ja se on ollut muslimien hallinnassa. Nämä kaikki kirkot sijaitsevat siirtolaisten korttelissa, jonka historia kantautuu Sisilian sotaiseen menneisyyteen. Normannit (pohjoisen miehet), italialaiset, espanjalaiset, kreikkalaiset - siinä muutamia Sisiliaa hallinneita.

Katsastimme myös katolisen kirkon, Chiela del Gesun, Jeesuksen kirkon, jonka koristeellisuutta oli vaikea hahmottaa. Marmorilla ja mosaiikilla vuorattu kirkko on todellinen barokin ajan aarre. Marmorikuviot, -kuvat ja -koristeet täyttävät kirkon pinnat. Varsinaisen kirkkosalin molempia puolia reunustaa 14 kappelia.

Päät pökerryksissä kirkkotaiteesta astuimme katuhulinaan ja olimmekin pian taas  Fontana Pretoria -suihkulähteella barokkikortteli Quattro Cantin vieressä. Itse asiassa nämä kulmat näyttivät eilen iltavalaistuksessa jotenkin hohdokkaammilta.

Muutoinkin on mainittava, että Palermo on pääasiassa karu ja suurelta osin jopa ränsistynyt. Mietimme, miltä kaikki on näyttänyt vasta rakennettuna ja uutena. Ja milloin niin on ollut. Jotenkin vaikuttaa, että kenenkään vastuulla ei ole mistään huolehtiminen. Vanhat, kauniit rakennukset rappeutuvat ja välillä ei tiedä, ollaanko rakennuksia purkamassa vai korjaamassa. Ehkä näistä pienellä pintaremontilla saisi pittoreskejä pikku kaupunkiasuntoja..

Barokkikorttelin jälkeen suuntasimme hieman rauhallisempaa ulkoilmanähtävyyttä katsomaan. Yliopistollinen puutarha on varmasti kukinta-aikaan häikäisevä kokemus. Nytkin se oli vaikuttava ja jos meissä olisi hiemankin enemmän hortonomin vikaa, paikka olisi puutarhapeukalon paratiisi. Kummallisen näköisiä puita, pensaita, kasveja mm. trooppisista ja subtrooppisista maista. Ja papukaijoja lentelemässä puiden latvoissa!

Osa puiden juurista oli talon korkuisia ja joidenkin puiden rungot olivat kuin pullottavia vatsoja. Puutarhaa on alettu rakentaa jo vuonna 1789 ja edelleen sieltä jaetaan kasveja eri puolille maailmaa. 

Olisi pandallekin bambua kerrassaan...

Puunrunko vai armeijan ylijäämäkangasta? No, puunrunko tietenkin!

Pitääkö aina koskea joka paikkaan..?

Piipahdimme vielä yliopiston puutarhan vieressä olevaan Villa Giulia -puistoon, jossa näkyi paljon samaa kasvillisuutta kuin yliopiston puutarhassa. (Tässä välissä poikkesimme toki ensin cappuccinolle ja leivoksille...)

Palermon satama-aluetta ei kovin kummoisesti ole turistien varaan rakennettu. Kävelybulevardi siellä oli ja laajat nurmialueet, mutta eipä oikestaan muuta. Siispä suunta takaisin kaupungin vilskeeseen.

Liikenne on aika kaoottista, mutta toisaalta tietä kyllä annetaan, kun tien yli pyrkii. Hui-hui-hui, kuuluisi eräänkin ihanan naapurirouvan suusta! Ihmiset myös auttavat mielellään varsinkin, jos eleet ja kielitaito eivät riitä. Yllättävän harva puhuu kelpo englantia, mutta kummallisesti vierestä löytyy aina joku kylänmies tai muuten ystävällinen sielu, joka tulkkaa.

Huomenna aikeissamme oli vuokrata auto, mutta kuski tutustui juuri vuokrauskokemuksiin. Oli aika karua luettavaa. Taitavat tunnetutkin vuokrausfirmat kääriä extra-euroja hihaan. Saas nähdä siis. Ehkä päädymme polkupyöriin...

Kuvataidetta täällä muuten näkyy seinilläkin, paljon ja suuresti. Muraalit hallitsevat rakennusten seiniä siellä täällä. Tämän päivän osalta kulttuuritarjonta ja askelmäärä: täytetty!