Pikku hiljaa paluu normaaliin

Elämä jälkeen koronan alkaa palautua pienin askelin normaalimpaan suuntaan. Hybridi on päivän sana jo työelämässäkin - välillä ollaan toimistolla ja välillä etätöissä kotona. Hyvin sopii tällainen malli ainakin takapenkkiläiselle, joka etätyöaamuina saa nukkua hieman pidempään. Edellisestä päivityksestä on tovi, mutta toisaalta ei ihan hirveästi päiviteltävääkään ole. Syksyn ruska on ollut ihmeellisen kaunis myös täällä etelässä. Lähialueiden lenkkipoluilla on kelvannut tassutella!

Melkein neonkeltainen peltokin on reitin varrella. Mikä lie rypsi tai rapsi innostunut kukoistamaan. Selfie-kuvassa kuski innostui poseeraamaan kuin nuoriso mutruhuulineen. Ei puutu kuin räpsyripset!

Muutama viikko sitten ihanat naapurit pyysivät lauantai-aamupäivällä treffeille ja puurolle Hakaniemen torille. Ei tarvinnut kauan houkutella. Riisipuuro, kahvit ja muut särpimet maistuivat maukkailta toriteltassa. Pieni bändi loi tunnelmaa teltan nurkassa ja meininki oli niin kansainvälinen, että olo oli kuin ulkomailla. Juuri telttaan astuessamme, ihmiset taputtivat ja osoittivat suosiotaan. Mehän siitä innostuimme tuumimaan, että onpas hieno vastaanotto. No - bändi oli juuri lopettanut biisin ja väki aplodeerasi heille. Onneksi emme isommin kumarrelleet ja kiitelleet suosionosoituksista.

Herkkujen nauttimisen jälkeen kiertelimme vielä Hakaniemen väliaikaisen kauppahallin. Naapurin setä löysi sieltä jotakin pientä ja somaa.

Syyskuun loppupuolella ajelimme myös Tammisaareen ystävän mökille ihan vain ruokailemaan, seurustelemaan ja aikaa viettämään. Mökki on todella upealla paikalla aivan meren äärellä. Isäntäpariskunnalla oli kortinpeluu kesken ja pitihän kuskinkin ottaa isännästä mittaa. Ja kuski voitti. (Ja sekös söi isäntää...)

Mökiltä kotiin ajellessamme päätimme poiketa Tammisaaren keskustaan. Lehtipuut olivat niin upeassa värikirjossa ja ilta-aurinko vielä voimisti värien loistetta. Vanhat puutalot, isot lehtipuut ja auringon kajo loivat maalauksellisia näkymiä. Pienet, idylliset rannikkokaupungit ovat kauniita ja niiden hienot puutaloalueet suorastaan huokuvat historiaa.

Tanssitreenitkin pyörivät normaalisti ja se on erityisen mukavaa. Välillä käymme treenaamassa myös kaksistaan. Silloin on mahdollisuus kertailla ja keskittyä vaikeimpiin kuvioihin ja kiemuroihin. Mekö ottaisimme harrastuksen tosissaan? Ei suinkaan. Eikös nyt jokainen käy ensin läpi askelkuviot, tanssin teoriat, strategiat ja visiot kunnon vanhan ajan fläppitaulun avulla..? :)

Huomenna on jälleen työpäivä ja kumpikin menee ihan oikealle työpaikalleen. Täytyy myöntää, että työkavereita on välillä kiva nähdä. Etätyöpäivinä on havaittavissa pienen pientä mökkihöperöitymistä, vaikka päivät ovatkin tehokkaita, kun työtehtäviin voi hyvin keskittyä. Nyt odotellaan, että sää hieman kuivuu ja sateet hellittävät. On aika kantaa pihakalusteet talviteloille, rullata grilli varastoon ja pistää kukkapenkit talvikuntoon.

Mukavaa syksyä kaikille ja erityisen paljon terkkuja kummipojalle Poriin!