Aivoissa ohutta yläpilveä ja muita kesätunnelmia

Helle pehmentää aivot ja ajatukset. Ilmalämpöpumppu alhaalla ja jäähdytin ylhäällä hieman helpottavat yön tukaluutta, mutta kieltämättä nämä lämpölukemat häiritsevät jo untakin. Jopa vilukissa takapenkkiläisen. 

Mutta nyt nautitaan kesästä vaikka hampaat irvessä! Oikeasti on hienoa aikaa tämä Suomen suvi. Aiemmat kovat sateet saivat luonnon hehkumaan ja lämpöaalto siihen päälle aukaisi kukkien nuput. Juhannusruusu kukki juuri ennen juhannusta ja muutoinkin kasvien kukinta on hienoa, tosin lyhytaikaista. Perunan varret kasvavat ja porkkanaa & salaattia puskee pintaan. Makeita pikku tomaatteja saa popsia lähes päivittäin.

Viime viikonloppuna lähdimme pienelle pyöräretkelle ja ajelimme Haagan Alppiruusupuistoon. Paljon alppiruusupensaita, vähän kukkia. Hetken olivat sielläkin kukkaset loistaneet. Pyöräilyä kertyi lopulta pitkälti yli 30 km, kuinkas ollakaan. Johtui osittain siitä, että yritimme etsiä paluureitin varrelta jotakin sopivaa ruokapaikkaa vaan yllättäen tosi moni ravintola oli kiinni. Eipä tuo haitannut - sää oli komia ja takapenkkiläisellä sähköavusteinen pyörä alla. Huh hellettä - juoda piti paljon! Helsingin pitäjän  kirkonkylän kohdalla kaarsimme Vantaanjoen varteen, jossa on kunnostettu vanha mylly ympäristöineen. Myllyn historia ulottuu 1600-luvulle asti! Ensimmäisiä merkintöjä löytyy jo 1500-luvun puolelta. Aika uskomatonta. Vapaaehtoiset kunnostavat myllyä ja sen ympäristöä vähitellen.

Vantaan kaupunki on järjestänyt ideointikilpailun vanhojen ja raihnaisten ilmoitustaulujen piristämiseksi ja kunnostamiseksi. Poikkesimme Ylästöntieltä pienemmille sivuteille ja siellä bongasimme soman ilmoitustaulun ja vielä somemman polkupyörän pitseineen ja neulepäällysteineen. Ei hassumpi kokonaisuus. Martoilta moinen luomus onnistuu.

Naapurissamme käy silloin tällöin hoidossa suloinen Vilho. Vielä hieman vallaton, mutta aivan ihastuttava koira. Vilho löysi heti koiraystävän ja reippaiden hännänheilutusten ja muutaman hyppy-yrityksen jälkeen istahti kuskin jalkojen juureen. Varsin ilmeikäskin velmu vielä! Kyllä saa tulla toistekin kyläilemään.

Elämä normalisoituu vähitellen siltäkin osin, että uskaltauduimme jo tapaamaan ystäviä Storyvillen terassille. Tai ainakin sen viereen. Terassille emme varsinaisesti menneet, mutta Leena-serkkua, Heläys-ystävää ja Visa-artistia oli aivan ihana nähdä ihan kasvotusten. Terassilla oli väkeä, mutta ihmiset käyttäytyivät pääasiassa nätisti ja jotakuinkin kaikilla oli istumapaikat. Muutama pari uskaltautui tanssilattialle ja olipa hassua tuumailla, että onkohan tuo sallittua... Kukaan meistä ei tainnut enää olla ajan tasalla siitä, mitä koronasuositukset tällä hetkellä tanssihuvituksista sanovat.

Kuski jatkaa nikkarointia. Kun yläterassi on valmis, on aika käydä sisäänkäynnin kimppuun. Ulko-ovesta kulku vaatii pikkuisen akrobaattisia taitoja tai ainakin hyvää tasapainoa ja keskittymistä. No - onneksi lautoja on oikeasti tarpeeksi, jotta kulkeminen on turvallista. Pikkuisen tarkempaa askelten sihtailemista täytyy vain harrastaa. Jälleen kerran on todettava, että on tuo kuski aika monitaitoinen heppu!

Kuskin äiti täytti vuosi ja korona-ajasta johtuen osa vieraista kävi vain ovensuussa piipahtamassa ja me lähimmät sukulaiset kahvittelemassa. Ulkona ei voinut olla - taisi olla se kesän kuumin hellepäivä. Lauloimme rappukäytävän puolella täysin oman Paljon onnea -sovituksen ja naapurit varmasti tykkäsivät. Ihme, ettei ole tullut vielä kutsua keikoille! Skål ja onnea vielä kerran!

Juhannus on valon juhla ja taikojen aikaa: "Kun juhannusyönä kerää seitsemän yrttiä tai kukkaa ja pistää ne tyynyn alle, näkee unessa tulevan puolison." Se realistisempi versio: "Kun juhannusyönä kerää seitsemän yrttiä tai kukkaa ja pistää ne tyynyn alle, tietää aamulla, onko yrteille allerginen." 

Valoisaa ja rentouttavaa keskikesän juhlaa!