Tämän pävän keskinopeusko? 212 km/8,5 h. Laske siitä. Päivän suunnitelma: rauhallista ajoa, ei moottoriteitä, ajoissa hotellille. Toteutuma: moottoritietä, täysi vauhti, vartti aikaa kirjautua sisään.
Tänään oli aikomus päristellä läpi Grossglocknerstrasse. On upea moporeitti, kuulemma. Aamupäivällä tuoreiden croissantien, kahvin ja yhteisen aamiaisen jälkeen vilkutimme Markelle, Ullalle ja Reijolle. Lähtiessä Reijo kyseli keskimääräistä keskinopeuttamme. Passaa laskea...
Puolentoista tunnin ajon ja yhden tankkauksen jälkeen alkoi mopon nikottelu ja piennar kutsui. Onneksemme olimme juuri ajaneet ulos tunnelista ja pääsimme tasaiselle tieosuudelle. Tovi pohdintaa ja soitto Autolliittoon Suomeen. Jonotusminuutit tuntuivat tunneilta, mutta homma toimi. Autoliitosta luvattiin, että paikallinen sisarkumppani ÖAMTC hälytetään paikalle ja vartin päästä jo selviteltiin tilannetta saksalaisella aksentilla englantia puhuvan kaverin kanssa. Lupasi olla vartin päästä paikalla.
Keltainen automobiili kurvasi pientareelle ja alkoi naputtelu, purku, pohdinta ja harvojen vaihtoehtojen valinta: joko hinaus lähimmälle huoltamolle ja majoittuminen hotelliin maanantai-aamuun asti (paikalliset korjaamot auki vasta maanantaina) tai koska mopo lupaavasti jo hyrisi, tien päälle ja Innsbruckia kohti. Valitsimme jälkimmäisen ja siinä vaiheessa mopofiilistelyreitti oli jo unohdettu.
Mopo lupaili tasaista kyytiä. Sitä kesti 2,7 km - sitten alkoi köhä. Pientaretta päin taas ja soitto jo tutuksi tulleeseen paikalliseen Autoliittoon: Aaaa, you are the one having some troubles with Yamaha Warrrioorr.. Is everything okei? No, eipä ole, ei.
Soitto samalle kaverille, joka arvioi olevansa paikalla noin tunnin päästä. Sovimme, että yritämme selviytyä seuraavaan kylään, koska Warrior näytti selviytyvän muutaman kilometrin kerrallaan. Kuski kuitenkin kaivoi työkalut sivulaukun pohjalta ja päätti tarkistaa mopon tulpat. Suojakotelo moottorin kyljestä auki ja kirurgin otteilla tulppiin käsiksi. Sitä ennen silmiin pisti bensaletku, joka näytti olevan aavistuksen irti venttiilistä. Letku kiinni ja kas - Warrior hyrisi tyytyväisenä. Varovaisen koeajon jälkeen soitto taas "Autoliittoon" ja tilanteen selostus daamille, joka hoki vain okei, bye, bye, okei.. Ei tainnut mennä kiitokset ÖAMTC:n miehelle perille. Onneksi hän vielä oma-aloitteisesti soitti ja varmisti, että kaikki todellakin on ok. Supersuuret kiitokset siis hänelle! Sekä super-super-kuskillemme, joka loppu viimeksi koko probleeman ratkoi.
Ennen seuraavaa tämän tason rundia täytyy ottaa haltuun moottoripyörän osat englanniksi -sanasto!
Loppumatkan posotimme moottoritietä, jotta ennättäisimme hotellille sisäänkirjautumisaikaan. Ehdimmekin ja meidät otti vastaan herttainen vanha setä, joka vielä kyseli, tarvitseeko pyörää viedä huomenna huoltoon.
Iltakävely kylälle, ruokailu ja hotellille seuraavaa majoitusta varaamaan. Kyläjuhlatkin ehdimme nähdä ja etenimme tovin valssin askelin.
Sellainen seikkailu tänään. Mitähän jännää huomenna? Onneksi muuten tänään on aurinko porottanut koko päivän, mielummin tienposkessa hiestä kuin vedestä märkänä. Ja rusketustakin saatiin.
 |
| Tänäänkin: loppu hyvin, kaikki hyvin! |
Liitto kestää, mopo ehkä ei. :) Kiitokset Suomeen myös Heikille ja Jakelle henkisestä tuesta.
