Vielä on päästy muutaman kerran lähimaisemiin mopoilemaan. Viikonloppuna oli niin lämpöiset kelit, että ajelimme Lottamuseoon Tuusulan kulttuurimaisemiin kahvittelemaan ja sen jälkeen pyörimme eri puolella Uusimaata. Lottamuseon Kanttiini on muuten tosi viihtyisä ja kotoisa paikka piipahtaa vaikka lounaalla. Söpö Kanttiini, ystävällinen henkilökunta ja vitriini täynnä herkkuja.
Yksi hurmaava vieraskin on käynyt kylässä. Kuskin metsästysseurakaveri hankki koiran, josta varmasti kasvaa taitava kaveri metsästysretkille. Pikkuinen ei tunnu pelkäävän juuri mitään ja on erityisen utelias ja reipas. Varsinainen hurmuri kaikin puolin!
Takapenkkiläinen kävi pari viikkoa sitten työkavereidensa kanssa Nurmijärven Mattila Farmilla (kiva paikka!) ruokailemassa ja vaihtamassa kuulumisia. Kuinka ollakaan, kun kotiin lähdön hetki koitti, pikku Citikka ei parin metrin peruuttamisen jälkeen suostunut liikahtamaan eteen eikä taakse. Tuntui kuin perä olisi noussut olemattoman kanttikiven päälle. Mikä neuvoksi? Kuski onneksi vastasi puhelimeen juuri ennen kokoustaan ja hetken tuumailun jälkeen takapenkkiläinen jäi odottelemaan ritariaan saapuvaksi - josko auton kuitenkin saisi vielä tien päälle. No, ei saatu. Soitto Autoliittoon ja pientä Citikkaa ei tultukaan pelastamaan ihan pienellä kalustolla! Onneksi oli iso piha, jossa Truck Service mahtui hyvin sompailemaan sopivaan lähestymiskulmaan. Pieni auto, iso kalusto! Somasti Citikka saatiin jättimäisen Autoliiton auton kyytiin ja saman tien ystävän pajalle odottamaan korjausta. Autoliitto & autokorjaamon omistava ystävä - mainio yhdistelmä! Pojat saivat auton kuntoon viikonlopun aikana, joten eivät häiriintyneet työ- eivätkä muutkaan matkat. Mutta kuinka se onkaan niin, että tällaisina hetkinä taivaan vesihanat aukeavat? No, ei paljon haitannut. Oli pätevä kuski, joka teki saman tien oikean diagnoosin ja hyväntuulinen Autoliiton heppu pelastamassa pulasta.
Elokuun lopulla ajelimme Hämeenlinnan suunnalle ja kerrankin muistimme kurvata Hattelmalan harjun reitin. On ollut monet kerrat mielessä, mutta aina on hurautettu ohi. Hieno reittipätkä, mutta harmillista ja hupaisaa, että näköalapaikka on täysin pusikoiden ja puiden peitossa. Olisi pienestä kiinni, että paikasta saisi kauniin nähtävyyden. Onneksi näköalatorni on kuitenkin säästetty, samoin paikan historiasta kertova opastetaulu, joka kertoo, että "Tasanteelta näkee kauas yli kaupungin." Ei näe.
Uusi känny - siinäpä puuhaa. Takapenkkiläisen vanha puhelin alkoi jo yskähdellä pahasti, joten oli vaihdettava uusi tilalle. Ja pakkohan sitä kameraa oli heti testata!
