Pyöränvuokrausta palermolaisittain...

Taas sadepäivä. Ennakoi sääennustus... On tämä yksitoikkoista näiden säiden suhteen. Siispä sadepäivän kunniaksi loikoilua & lueskelua altaalla. On muuten ihan suomalaiselle kelpo kelit, n. +24 ja auringossa vielä himpun verran enemmän.

Italiassa kun ollaan, olemme vaihtaneet huonetta jo pariinkin kertaan. Nyt vaikuttaa hyvältä. Vaikka hotellilla on neljä tähteä, kaikenlaista pientä huomautettavaa huoneissa pukkaa. Siistiä kuitenkin onneksi on. Olo on kuin mopomatkoilla konsanaan. Joka toinen aamu kamat kassiin ja menoksi! :)

Auton sijaan päätimme kuin päätimmekin vuokrata pyörät. Ja mamma mia! Sehän tarkoittaa sitä, että hotellin huoltomiehen lisäksi pyöriä korjaa myös asiakas. Ei yhteistä kieltä, mutta tarpeeksi huitovia käsiä niin johan hoituu. Testikierroksen jälkeen jouduimme kurvaamaan takaisin hotellille. Kuskin pyörän etukumi tyhjeni hissukseen. Parit likaiset käsiparit, hikeä ja hihitystä - sitten uusi yritys. Avaimetkin saimme pyöränlukkoihin. Puuttui tosin toisesta pyörästä lukko kokonaan... Pari minuuttia. Lisää pari minuuttia. Jne. Löytyi lukko ja lukkoon sopiva avain.

Kokemushan se oli takapenkkiläiselle miesten pyörällä hurruutella. Onneksi on pitkät sääret! Melkoinen performanssi oli pyörän päälle pääseminen ja jännitysnäytelmä sen päältä pois taiteilu. Tulipahan kunnon venytykset jaloille. Pyöräilykypäristä ei täällä ole tietoakaan eikä pyöräilijöitäkään juuri näy. Saimme tunnistettavia katseita - hulluja turisteja!

Pyöräilimme suht´ lähelle Capacin kylään, moottoritien varteen, katsomaan muistomerkkiä ja -puistoa, joka on omistettu tiedätte kyllä, minkä rikollisjärjestön järjestämän pommi-iskun uhreille. Pommi räjäytettiin 25 vuotta sitten juurikin tuon muistomerkin kohdalla ja uhrien muistoksi on istutettu nimetyt puut ja heidän kuvansa olivat esillä puistossa. Iskussa menetti henkensä tuomari Falcone vaimoineen, useat poliisit sekä joukko täysin ulkopuolisia henkilöitä, jotka juuri silloin vain sattuivat ajamaan moottoritiellä iskun sattuessa. Pysäyttävää.

Seuraava etappi oli Carini-kylän ostoskeskus. Ehkä ainoa isompi "Prisma" näillä seuduilla. Paljon oli pieniä putiikkeja ja iso ruokakauppa, joita muuten on näkynyt todella vähän. Kahviloita, lihakauppoja ja lottokioskeja on, mutta ruokakauppoja harvakseltaan. Takapenkkiläinen söi pizzaa ja sen tekemisen nämä italiaanot kyllä osaavat.

Pyörät eivät olleet ergonomian huipputuotoksia, joten hiki meinasi tulla alamäessäkin. Vaihteet kuitenkin toimivat pienellä suostuttelulla ja takapenkkiläinenkin selvisi pyörälenkistä akrobatian ja sirkustemppujen keinoin.

Hotellin pihalle piipahtaessamme huomasimme, että tuuli voimistui ja tummat pilvet alkoivat ryömiä vuorten takaa. Merelle päin katsellessamme näimme voimakkaita salamaniskuja. Välillä koko taivaalle räpsähti valo, joten kyllä jossakin täällä päin se ukkonenkin räjähtelee ja salamat paukkuvat. Tässä vielä kuvakimaraa illan tunnelmista.

 

Toiseksi viimeinen ilta on kallistumassa pian yön puolelle, joten päät tyynyyn ja tuutulauluja laulelemaan. Hyvää yötä!

Palermo kävellen

Ensinnäkin - täällä olisi Pekka Poudalle töitä. Sääennusteet ovat mitä sun sattuu, taitavat laatia samalta pohjalta kuin horoskoopit. Tälle päivälle oli ennustettu ukkosmyrskyä. Myrskysikö? Ei. Satoiko? Laskujemme mukaan noin viisi tippaa per henkilö. Hyvä niin, tuumii turisti, joka suomalaisen mielenlaadun mukaisesti kantoi kertakäyttösadetakkeja mukana koko päivän. Jo junaa odotellessamme pukkasi hikeä, mutta onneksi Palermon keskustassa taivaalle ilmestyi pilviverho. Sopiva sää kaupunkiretkelle.

Takapenkkiläisen verensokeri heilahti sen verran, että aivan ensimmäiseksi Palermoon päästyämme suuntasimme kahvilaan. Pullaa ja limpparia poskeen - johan palasi väri poskille. Aloitimme kaupunkipäivän Itsenäisyyden aukion muistomerkiltä.

Nähtävyyksien katselu alkoi tepastelemalla lähellä olevaan UNESCOn perintökohteeseen, Ciesa Di San Giovanni degli Eremiti, jonka vierestä puolestaan löytyy yksi Palermon merkittävimmistä keskiaikaisista rakennuksista, St. John's of the Hermits -kirkko. Rakennettu 1130-1148. Värikkäiden vaiheiden aikana kirkkoa on pidetty pakanallisten rakennuksena, siinä on toiminut gregoriaaninen luostari ja se on ollut muslimien hallinnassa. Nämä kaikki kirkot sijaitsevat siirtolaisten korttelissa, jonka historia kantautuu Sisilian sotaiseen menneisyyteen. Normannit (pohjoisen miehet), italialaiset, espanjalaiset, kreikkalaiset - siinä muutamia Sisiliaa hallinneita.

Katsastimme myös katolisen kirkon, Chiela del Gesun, Jeesuksen kirkon, jonka koristeellisuutta oli vaikea hahmottaa. Marmorilla ja mosaiikilla vuorattu kirkko on todellinen barokin ajan aarre. Marmorikuviot, -kuvat ja -koristeet täyttävät kirkon pinnat. Varsinaisen kirkkosalin molempia puolia reunustaa 14 kappelia.

Päät pökerryksissä kirkkotaiteesta astuimme katuhulinaan ja olimmekin pian taas  Fontana Pretoria -suihkulähteella barokkikortteli Quattro Cantin vieressä. Itse asiassa nämä kulmat näyttivät eilen iltavalaistuksessa jotenkin hohdokkaammilta.

Muutoinkin on mainittava, että Palermo on pääasiassa karu ja suurelta osin jopa ränsistynyt. Mietimme, miltä kaikki on näyttänyt vasta rakennettuna ja uutena. Ja milloin niin on ollut. Jotenkin vaikuttaa, että kenenkään vastuulla ei ole mistään huolehtiminen. Vanhat, kauniit rakennukset rappeutuvat ja välillä ei tiedä, ollaanko rakennuksia purkamassa vai korjaamassa. Ehkä näistä pienellä pintaremontilla saisi pittoreskejä pikku kaupunkiasuntoja..

Barokkikorttelin jälkeen suuntasimme hieman rauhallisempaa ulkoilmanähtävyyttä katsomaan. Yliopistollinen puutarha on varmasti kukinta-aikaan häikäisevä kokemus. Nytkin se oli vaikuttava ja jos meissä olisi hiemankin enemmän hortonomin vikaa, paikka olisi puutarhapeukalon paratiisi. Kummallisen näköisiä puita, pensaita, kasveja mm. trooppisista ja subtrooppisista maista. Ja papukaijoja lentelemässä puiden latvoissa!

Osa puiden juurista oli talon korkuisia ja joidenkin puiden rungot olivat kuin pullottavia vatsoja. Puutarhaa on alettu rakentaa jo vuonna 1789 ja edelleen sieltä jaetaan kasveja eri puolille maailmaa. 

Olisi pandallekin bambua kerrassaan...

Puunrunko vai armeijan ylijäämäkangasta? No, puunrunko tietenkin!

Pitääkö aina koskea joka paikkaan..?

Piipahdimme vielä yliopiston puutarhan vieressä olevaan Villa Giulia -puistoon, jossa näkyi paljon samaa kasvillisuutta kuin yliopiston puutarhassa. (Tässä välissä poikkesimme toki ensin cappuccinolle ja leivoksille...)

Palermon satama-aluetta ei kovin kummoisesti ole turistien varaan rakennettu. Kävelybulevardi siellä oli ja laajat nurmialueet, mutta eipä oikestaan muuta. Siispä suunta takaisin kaupungin vilskeeseen.

Liikenne on aika kaoottista, mutta toisaalta tietä kyllä annetaan, kun tien yli pyrkii. Hui-hui-hui, kuuluisi eräänkin ihanan naapurirouvan suusta! Ihmiset myös auttavat mielellään varsinkin, jos eleet ja kielitaito eivät riitä. Yllättävän harva puhuu kelpo englantia, mutta kummallisesti vierestä löytyy aina joku kylänmies tai muuten ystävällinen sielu, joka tulkkaa.

Huomenna aikeissamme oli vuokrata auto, mutta kuski tutustui juuri vuokrauskokemuksiin. Oli aika karua luettavaa. Taitavat tunnetutkin vuokrausfirmat kääriä extra-euroja hihaan. Saas nähdä siis. Ehkä päädymme polkupyöriin...

Kuvataidetta täällä muuten näkyy seinilläkin, paljon ja suuresti. Muraalit hallitsevat rakennusten seiniä siellä täällä. Tämän päivän osalta kulttuuritarjonta ja askelmäärä: täytetty!

Rantapatikointia ja Capaci-kylään tutustumista

Aamun ajatus oli olla tovi altaan reunalla ja lueskella ennen sateen tuloa. Ei ole sadetta, on hellettä. Joka päivä tosin pilvet alkavat hiipiä lähellä hotellia olevan vuoren päältä ja näyttää siltä kuin rankkasade olisi tuloillaan. Vaan eipä ole.

Päätimme lähteä "pienelle" rantakävelylle. Noh - nyt on Isola delle Femmines -ranta kävelty - ei nyt ihan päästä päähän - mutta puolesta välistä päätyyn ja takaisin kuitenkin. Merivesi on uskomattoman kirkasta ja näytti kuin merikin olisi väsynyt helteeseen. Niin sileänä pinta välkkyi.

Miami Beach? No, nyt ollaan reippailtu kauaksi!

Kevyt rantakävely vaihtui sitten kunnon hiekkapatikoinniksi ja takaisin tullessa kävimme vielä katsastamassa viereisen Capaci-kylän, jossa on 25 vuotta sitten tapahtunut synkkiä tekoja Cosa Nostra -historiaan liittyen (jääköön se M-sana tässä mainitsematta).

Kyläkierroksella löysimme kivan kahvilan ja "lähikaupan". Tänään on pitänyt ihan tarkoituksella tankata nestettä. Vaikuttaa siltä kuin ilma lämpenisi entisestään.

Huomenna hyppäämme jälleen junaan ja suuntaamme uusin voimin Palermon keskustaan. Eilisellä reissulla bongasimme muitakin "Top 10" -kohteita. Fontana Pretoria -suihkulähde ja 1600-luvulla rakennettu historiallinen maamerkki Quattro Canti sattuivat kulkureitille, kun ilta jo pimeni. Jäivät kuvat ottamatta. Saas´ nähdä, viekö huominen vielä noille kulmille.

Lepoa, lämpöä ja liikuntaa. Niitä lähdimme hakemaan ja jo nyt olemme tavoitteeseen päässeet. Alla vielä alkuillan säätilanne... Hui!