Syksyinen tuulahdus ilmassa

Työt alkoivat ja sen myötä mopoilut painottuvat viikonloppuihin - aina kun  sään haltijat sallivat. Viikolla onkin harrastettu enemmän kävelylenkkeilyä lähimetsissä. Kodin lähellä on upeita ja vaihtelevia ulkoilumaastoja. Välillä olo on kuin viidakossa ja välillä kuin olisi tipahtanut suoran vanhan Suomi-leffan maisemiin!

Sunnuntaina sää suosi Itä-Suomessa, joten Tampereen sijaan porhalsimme Strömforsin ruukkiin Loviisaan. Kuski löysi mainion mutkareitin ja määränpäässä nautimme lohisopat. Takaisin ajelimme Porvoon kautta. Alla pari hauskaa huomiota reitin varrelta. Moniin asioihin voi suhtautua positiivisella mielellä! :)

Auringonlaskut ovat olleet upeita, kun taivas on sees. Värit eivät piirry valokuviin läheskään yhtä kauniina kuin miltä taivas todellisuudessa näyttää. Mikäs on ajellessa tuollaisessa kesäillassa!

Tällä viikolla yritämme palata parketille, tanssitreeneihin. Takapenkkiläisen olkapääleikkauksesta on kulunut jo yli seitsemän kuukautta, joten eivätköhän valssipyörähdykset jo luonnista!

Mustikkapiirakkaan on marjat tiukassa!

Kuski alkaa toipua taudistaan ja uskalsi tänään jo hiljalleen ulkoilemaan. Käytännössä mustikoita noukkimaan. Ajoimme Porolaavulle ja lähdimme Tiaslaavua kohden tallustelemaan. Niin kuivaa on ollut, että tiukassa on löytää marjat mustikkapiirakkaan. Yöllä oli tosin satanut, mutta se ei enää tähän mustikkahätään auta.

Ilma oli raikas ja taisi tehdä kuskille hyvää muutaman tunnin luonnossa liikuskelu. Ainakin sitkeästi jaksoi marjoja saalistaa. Takapenkkiläisen niska, pää ja olka ilmoittivat, että väärä laji. Tehtäväksi jäi tiedustelu tai pikemminkin katselu ja marjojen osoittaminen kuskille kuin saaliskoira ikään.

Tulipahan muuten todistettua sekin, että muurahaiset todella ovat ahkeria työläisiä. Kaksi pienen pientä työmiestä (tai -naista) roudasi moninverroin itseänsä isompaa "tukkia" pesäänsä. Luonto on ihmeellinen. Oli melkoinen jännitysnäytelmä, kun toinen työnsi ja toinen veti yli viheliäisten esteiden: havunneulojen ja pikku kivien. Hitaasti ja varmasti homma eteni.

Tänään ei ole näkynyt takapihan pupua. Juuri kun pääsimme perille sen päivärutiineista! Ehkä senkin loma läheni loppuaan ja pupu loikki etelään. Porot sen sijaan taisivat olla menossa "yhdelle" Sport Bariin..

Huomenna lähdemme kotimatkalle muutamien treffien kautta: Kajaanissa ystävät, Iisalmessa takapenkkiläisen vanhemmat ja Kuopiossa takapenkkiläisen veli ja serkut - siinäpä välietappeja. Kotiin ajelemme lauantaina. Maanantaina sitten jo töihin. Loma on tuntunut mukavan pitkälle, kun on paljon puuhattu.

Ai niin! Tulihan sitä saalista pikkuisen tänäänkin. Muutamat kiisselit ja marjapiirakat on talven varalle turvattu.

Sodankylässä shoppailua ja Luostolla lounastelua

Sodankylä ja Luosto - siinäpä päivän kohteet. Sodankylästä kävimme hakemassa rappurallin ja Luostolla pysähdyimme lounastamaan. Pöhköjä poroja näimme siellä täällä. Mustikoita olemme yrittäneet kovasti etsiä, mutta tiukassa ovat. Muutama marja siellä täällä. Eipä kannata flunssaisen kuskin lähteä mokomien tähden kyykkimään.

Takapenkkiläinen lähti lähimaastoon kävelemään ja päätyi puoleen väliin tunturia reilun puolentoista tunnin retkellään. Piti olla vain pikainen happihyppy, mutta sehän hieman venähti, kun löytyi kiva reitti Aittakurusta Tajukankaalle. Juotavaa ei tietenkään ollut mukana, mutta onneksi maisemat olivat komeat.

Kauppareissulta tullessamme ajelimme lähiteillä ja tutkimme mahdollisia ulkoilureittejä. Metsästä pilkotti kookkaat ja komeat poronsarvet. Olipa upean näköiset! Kuski sai napattua komeita kuvia.

Pian on unten aika. Pupukin tuli jo sammalpedilleen. On ottanut samassa pöheikössä nokosia joka päivä ja viettänyt siinä myös yöt.

Hissun kissun hiljalleen...

Pyhätunturilla hissun kissun oloa. Kuskin kurkku on kipeä ja olo flunssainen, mutta sen verran kävimme kävelemässä, että poikkesimme kaupalle ja lounastamaan. Ei siis paljon tapahtumia, joten nyt on tyytyminen luontokuvaaja Takapenkkiläisen otoksiin. Kanervikot ja tupasvillat ovat juuri nyt kauneimmillaan. Mustikoita puolestaan ei ole - runsaasti varvikkoa vain.

Eilen kuski pääsi suht´ lähelle pupua, joka on ottanut mökin takapihan reviirikseen. Pupu pomppii samoihin heinätupsuihin joka päivä ja piiloutuu värinsä turvin tehokkaasti tupsujen ja varvikoiden keskelle.

Takapenkkiläinen päättää rauhallisen päivän reportaasin Pyhätunturilta tähän.

Lepopäivä - kuski flunssassa

Tänään ei ole juurikaan raportoitavaa. Kuski heräsi kurkku kipeänä ja flunssaisen oloisena. Siispä lepoa ja flunssalääkeitä haalimaan Kemijärven apteekista. Sehän onkin meille valitettavan tuttu turistikohde täällä pohjoisessa. Yleensä takapenkkiläinen potee tautia, mutta tällä kertaa flunssapöpö iski kuskiin.

Päivä on siis ollut rauhallinen, mutta tulipahan sekin ihme nähtyä, että orava oikeasti löysi piilottamansa kävyn! Eivät ole vielä tässä lajissa päässeet vakuuttamaan. Ainakin kotipihalla käpykätköt jäävät koskemattomiksi ja meno on  muutenkin pöhköä. 

Kertaus päivän tapahtumista, tuvan ikkunasta käsin: orava löysi käpykätkön, ilmeisesti itikoista villiintynyt, vinhasti pomppiva pupu ja tuvan ikkunaan lentänyt rastas. Villiä meininkiä täällä pohjoisen erämaassa!

Rusinat reppuun ja patikoimaan

Pitkäksi venähtäneiden yöunien jälkeen pakkasimme kampanisut, rusinat ja pähkinät reppuun ja lähdimme Luoston suunnalle patikoimaan. Jätimme auton Rykimäkeron parkkipaikalle ja lähdimme kävelemään kohti Ametistikaivosta, jossa tankkasimme hieman piirakkaa ja muuta maistuvaa. Paikoin näytti siltä, että ruska-aika olisi jo tuloillaan.

Tarkoitus oli käydä hieman kokeilemassa, josko ylipäätään jaksamme patikoida, mutta kuinka ollakaan - kävi kuten ennenkin eli patikoimme viisi tuntia yhtä kyytiä. Etenimme tosin varsin verkkaisesti. Kuski keräsi mustikoita ja takapenkkiläinen etsi sopivia mustikkamättäitä. Muutamia hilla-aarteitakin sattui kohdalle.

Jos viikonloppuna oli väkeä kuin pipoa niin tänään ei tarvinnut ruuhkassa edetä. Näimme koko reitin aikana kolme vastaantulijaa ja kaksi ihmistä Kuukkelin  vuokratuvalla.

Pyhälampi jäi taakse ja Rykimäkurulla kaivoimme pähkinät ja rusinat esiin. Pussi pannahinen tippui maahan, joten jäi kuukkeleillekin hieman evästä. Huomasimme myös, että mitä väsyneempi olo, sitä hilpeämpi mieli. 

Palokärki tai ehkä tikka on jättänyt jälkeensä melkoisen siivon. Oli aka vaikuttava kaarnakasa paljaaksi hakatun männynrungon juurella.

Retken jälkeen kurvasimme suoraan Huttu-Uulaan syömään pihviä ja poronkäristystä. Nyt on takassa tuli ja sauna lämpenemässä. Saattaapi tulla pian uni...

Auto alle ja Lappiin!

Lappiin, tarkemmin Pyhälle, kävi matka viime yönä. Matkalla halusimme morjestaa "serkkua" perheineen. Heillä on työkeikka Tuurissa. Serkku, tyttärensä ja äitinsä onnistuimme tapaamaan, mutta serkun puoliso oli harmittavasti tiiviisti työssä kiinni. Toisella kertaa sitten! Lupasimme parantaa tapamme ja tavata useammin.

Pyhällä olimme perillä liki aamuyöstä. Siispä tämä päivä on otettu rennosti. Kävelimme vain kaupalle ja luontokeskukseen syömään. Hotelliin piipahdimme autolla ja samalla reissulla ymmärsimme, että Pyhä Unplugged on parhaillaan käynnissä! Tästä kertoo ennätysmäinen ihmismäärä. Mökissä kuin mökissä on väkeä, karavaanareita tungokseen asti ja hotellinkin parkkipaikat täynnä.

Hotellilla aulaan sattui samaan aikaan Jore Marjaranta (ja pappi) ja häntä tervehtiessämme syttyi viimeistään lamppu ja huomasimme musatapahtuman ohjelman. Joskus käy kuin elokuvissa konsanaan - Jorella oli juuri keikka alkamaisillaan, paikkana Sport Bar. Siispä sinne! Järjestimme itsellemme aitiopaikat kuin konsanaan ja kuuntelimme viimeistä biisiä vaille keikan - kas kun silloin alkoi rallilähetys juuri parahikseen. Joten takaisin mökille, jotta kuski pääsi seuraamaan lajiaan. Tai no, entistä aktiivilajiaan. Oli mukava keikka, vaikka suurimmalle osasta  janon sammuttaminen näytti olevan tärkein seikka.

Kiva fiilis kuitenkin. Nyt on saunottu ja pian käymme levolle, jotta unenpöpperöinen olo helpottaa. Huomenna ehkä jo patikoimaan! Jos vaikka näkyisi enemmäkin näitä metsän veitikoita...