perjantai 10. heinäkuuta 2020

Vettä - taivaalla ja taipaleen varrella

Vedettyämme hotellihuoneen verhot sivuun saimme ihastella syvänsinistä taivasta ja auringonpaistetta. Hetken. Aamiaisen jälkeen vuorossa oli vielä pieni kierros Lappeenrannan linnoitusalueella. Sen jälkeen hyppäsimme autoon ja lähdimme katsomaan keskustan lähellä olevan Myllysaaren uimarantaa tai uimalaitosta, kuten virallisempi nimitys kuuluu. Mutta - taivaan hanat aukesivat ja taisivat poksahtaa putketkin saman tien. Vettä tuli niin paljon, että melu kolotti korvia ja tuulilasista ei kauas katse kantanut. Salamakin välähti muutaman kerran. Rankkakuurot ovat kestäneet onneksi aina vain hetkisen ja pitkin päivää tulleet vesiropsahdukset ovat olleet vähäisiä. Eivät ole juuri haitanneet. Muutenkin päivän kulun kannalta kuurot ja pisaroinnit ovat ajoittuneet mallikkaasti - on aina oltu sisätiloissa, kun vettä on pisaroinut tai kunnolla vihmonut.


Tänä aamuna auton keula osoitti kohti Imatraa, Puumalaa, Savonlinnaa ja seuraavaa yöpymispaikkaa eli Joensuuta. Imatran "pakolliset" kohteet täytyi tietenkin nähdä: Valtionhotelli ja kosken kuohut. Pienen hetken jouduimme odottamaan sateen lakkaamista, mutta jälleen kuin sormen napsautuksesta taivas kirkastui. Koski kuohusi yllättävän vuolaana ja veden humina oli vahva. Varsinkin sllalta katsoen näky on vaikuttava, aina vaan.






Seuraavan siirtymän aikana kaatosadekuuroja tuli lisää, mutta Puumalan stopeilla tihkusi vain pikkuisen. Ruokailun ajan satoi rankastikin, mutta sen jälkeen pääsimme pienelle kävelylle ravintola Sahanlahden ympäristöön, Saimaan rannalle. Ravintola on perustettu entisen vesisahan ympärille jo vuonna 1765 ja nykyisin sen paikalla on matkailukeskus mökkeineen, juhlatiloineen ja ravintoloineen. Ruoka maistui ja autolle päästyämme sen takana tuprusi savusauna. Ja kyllä - autokin tuoksui tovin savusaunalle.



Puumalasta hurautimme Saimaan sydämeen Savonlinnaan. Kävelimme Olavinlinnan tuntumaan ja toviksi rantaraitille. Meistä kumpikin on käynyt Olavinlinnassa, joten sisään emme menneet. Mutta Kerimäen kirkon puolestaan katsastimme. Kirkko on valmistunut vuonna 1847 ja se on tilavuudeltaan Suomen suurin - kirkossa on tilaa n. 4000-5000 hengelle. 







Kerimäen kirkonkylältä koukkasimme vielä Punkaharjulle ja ajoimme läpi ehkä yhden Suomen komeimmista maisemareiteistä. Puruvesi ja Pihlajavesi avautuvat kummallekin puolen mäntyjen reunustamaa tietä. Tämä Salpausselän harju on kansallismaisemaa kauneimmillaan.



Illansuussa saavuimme Joensuuhun toivoen, että pääsemme ajoissa nukkumaan. Hotellin takapihalla on ravintola ja ravintolassa paikallinen Frederik pahoinpiteli Eppujen koko repertuaarin. Jokaisessa biisissä sama tempo ja sama yhden sävelen laulun tavoittelu. Piti ihan käydä kysymässä henkilökunnalta, kuinka myöhään saamme tästä laululinnun liverryksestä nauttia (ei ihan näillä sanoilla). Onneksemme musiikin pauhu loppui kello kymmeneltä. Hieman ennen sitä saavuimme takaisin iltakävelyltä Ilosaaresta, joka onkin takapenkkiläisen yllätykseksi aivan keskustan tuntumassa. Ja sus´ siunatkoon, mitä taidettakin näimme!



Jos sää suosii huomenna, kokka on kohti Kolia. Matka jatkuu edelleen kansallismaisemissa!


Kotimaan kierrokselle - autoillen

Niinhän siinä kävi, että odotettu moporeissu Eurooppaan vaihtui kotimaan kierrokseksi. Ei Alppi-maisemissa kurvailua, eikä Saksan Burmesterhausin "kodissa" nautiskelua. Kotimaan kierroksesta on ollut usein puhetta, joten nyt se sitten toteutuu. Ja voihan vitalis - paljon ehdimme jo ensimmäisen, aurinkoisen päivän aikana kokea. Viikon vinkki: Kotka - menkää kaikki kesäpäiväksi Kotkaan ihastelemaan todella kauniita kaupunkipuistoja! 




Tutustuimme kahteen puistoalueeseen, Katariinan meripuistoon ja Sapokan vesipuistoon. Katariinan meripuisto on yli 20 hehtaarin suuruinen, erittäin monipuolinen puisto- ja virkistysalue. Aiemmin nestesatamana toimineen laajan puiston rakentaminen jatkuu edelleen ja eri puolilta aluetta löytyy jokaiselle jotakin mielenkiintoista: on lampaita, tähtitiedettä, kasveja, kukkia, historiaa, puroja, niittyjä, liikunta-alueita, eväspaikkoja jne. Myös Suomenlahden majakoiden pienoismallit löytyvät meripuistosta.




Kotkan kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen on suunnitellut Sapokan Vesipuiston. Hän on sitkeästi kehittänyt ja edistänyt puistojen rakentamista Kotkaan. Yhden miehen usko ja visiot ovat saaneet paljon kaunista aikaan. Sapokan Vesipuiston alueella on erittäin runsaasti erilaisia kasveja, vesiputous ja ylätasanteella suomalaisten kivien kivinäyttely. Ilmeisesti myös valaistukseen on panostettu paljon - siitä emme auringonpaisteessa saaneet havaintoja. Puistosta löytyy myös monenlaisia, vekkuleita eläinveistoksia norpasta lähtien. Todella kaunis paikka, jossa tuli hyvä mieli.





Kotkassa voimme suositella lounaspaikaksi kauniisti veden äärellä olevaa ravintola Keisarinsatamaa. Ravintola sijaitsee entisessä Kotkan Höyrypanimon punatiilisessä, jykevässä rakennuksessa, josta löytyy myös pieni panimomyymälä.


Pitihän Kotkassa käydä myös Merikeskus Vellamo katsastamassa. On pieteetillä kootut näyttelyt ja hienosti toteutettu rakennus. Useiden eri näyttelyiden lisäksi keskuksesta löytyy myös mm. kokous- ja ravintolatiloja ja melkoisen hulppea kattoterassi. Rakennus on voittanut useita rakennus- ja matkailualan palkintoja eikä ihme. Erikoinen ja massiivinen kokonaisuus.







Kotkasta pyyhkäisimme Miehikkälän kautta Lappeenrantaan. Miehikkälässä kävimme kuskin isovanhempien haudalla. Ehostimme hieman haudan edustaa ja istutimme ruusun. Sen jälkeen suuntasimme Miehikkälän Salpalinja-museoon. Nautimme iltapäivkahvit ja saimme samalla ihan yksityisen dokumenttielokuvan näytöksen. Elokuva tosin kesti vain vartin, mutta oli aika ainutlaatuinen hetki. 



Kiersimme museoalueella reitin, jonka varella oli mm. ilmavalvontatorni, majoituskorsuja, pallokorsu, kanuuna ja panssarintorjuntatykkipesäke. Samalla teimme havainnon - varvut olivat jo täynnä isoja, pulleita mustikoita!






Illansuussa saavuimme Lappeenrantaan, jossa vietämme reissun ensimmäisen yön hotelli Lappeessa. Iltakävelyllä tallustelimme satamaan ja takaisin linnoistusalueen kautta. 





Tämän autoilupäivän aikana askeleita kertyi noin 14 000! Ihan kelpo suoritus. Oli hienoa, että sää suosi ja saimme körryyttelyn lomassa myös liikuntaa. Huomenna vuorossa ainakin Imatra ja Savonlinna. Öitä!