Seuraavan siirtymän aikana kaatosadekuuroja tuli lisää, mutta Puumalan stopeilla tihkusi vain pikkuisen. Ruokailun ajan satoi rankastikin, mutta sen jälkeen pääsimme pienelle kävelylle ravintola Sahanlahden ympäristöön, Saimaan rannalle. Ravintola on perustettu entisen vesisahan ympärille jo vuonna 1765 ja nykyisin sen paikalla on matkailukeskus mökkeineen, juhlatiloineen ja ravintoloineen. Ruoka maistui ja autolle päästyämme sen takana tuprusi savusauna. Ja kyllä - autokin tuoksui tovin savusaunalle.
Puumalasta hurautimme Saimaan sydämeen Savonlinnaan. Kävelimme Olavinlinnan tuntumaan ja toviksi rantaraitille. Meistä kumpikin on käynyt Olavinlinnassa, joten sisään emme menneet. Mutta Kerimäen kirkon puolestaan katsastimme. Kirkko on valmistunut vuonna 1847 ja se on tilavuudeltaan Suomen suurin - kirkossa on tilaa n. 4000-5000 hengelle.
Kerimäen kirkonkylältä koukkasimme vielä Punkaharjulle ja ajoimme läpi ehkä yhden Suomen komeimmista maisemareiteistä. Puruvesi ja Pihlajavesi avautuvat kummallekin puolen mäntyjen reunustamaa tietä. Tämä Salpausselän harju on kansallismaisemaa kauneimmillaan.
Illansuussa saavuimme Joensuuhun toivoen, että pääsemme ajoissa nukkumaan. Hotellin takapihalla on ravintola ja ravintolassa paikallinen Frederik pahoinpiteli Eppujen koko repertuaarin. Jokaisessa biisissä sama tempo ja sama yhden sävelen laulun tavoittelu. Piti ihan käydä kysymässä henkilökunnalta, kuinka myöhään saamme tästä laululinnun liverryksestä nauttia (ei ihan näillä sanoilla). Onneksemme musiikin pauhu loppui kello kymmeneltä. Hieman ennen sitä saavuimme takaisin iltakävelyltä Ilosaaresta, joka onkin takapenkkiläisen yllätykseksi aivan keskustan tuntumassa. Ja sus´ siunatkoon, mitä taidettakin näimme!
Jos sää suosii huomenna, kokka on kohti Kolia. Matka jatkuu edelleen kansallismaisemissa!