Itua on. Nimittäin perunoissa. Pari pussia ituperunoita odotti kotona, kun avasimme ulko-oven. Ne ihanat naapurit! Pian siis laitetaan pottua miniperunapeltoon ja odotellaan satoa. Naapurit kutsuttiin jo elonkorjuujuhliin. Jotenkin odotimme, että etelässä olisi jo vihreät niityt, puissa silmuja ja kukat nousseet penkeistä. Ei ollut. Pikkuisen toki jo ruoho vihertää ja hentoja lehdenalkuja on puissa ja pensaissa, mutta niin vain on koleaa, ettei kevät ole vielä rohjennut puhjeta loistoonsa. Kauniit sini- ja valkovuokot alkavat olla kauneimmillaan juuri nyt ja ne ovatkin lahjakkaasi levinneet pihapiirissä. Esikot ovat aina ensimmäisenä ja suojaisassa kohdassa myös mininarsissien keltainen väri loistaa.
Matkalla Pyhältä kotiin kävimme lounastamassa Oulun Nallikarissa. Ravintola on rakennettu jo vuonna 1975 ja sisätiloiltaan se on pidetty tuon ajan henkisenä. Kävimme samassa paikassa viime kesänä ja totesimme jo tuolloin, että runsas lounasbuffet on hintansa arvoinen! Merimaisema avautuu melkein jokaiseen suuntaan suurien ikkunoiden taakse, joten maisemissa ei todellakaan ole moitteen sijaan. On hienolla paikalla!
Reissun jälkeen on kotona riittänyt pyykinpesua ja normiaskaretta, mutta eilen vietimme lauantai-päivän ystävän mökillä lähellä Tammisaarta. Helsingin liepeillä oli pilvinen sää ja matkalla satoi kaikkea muuta paitsi pikku-ukkoja. Mitä lähemmäs merta pääsimme, sitä kirkkaammin aurinko paistoi. Tuulen tuiverrus tosin oli vielä melko raaka, mutta oli upeat näkymät. Joutsenkin tuli morjestamaan. Mikäpä oli grillaillessa ja syödessä sisätiloissa lounas, kun näkymät olivat suoraan merelle.
Tänään on ulkoiltu aurinkoisessa säässä. Huomenna jälleen töiden ääreen!
