Kesäretki Mänttään ja terassin avajaiset!

Teimme viikko sitten kesäretken Mänttään. Takapenkkiläinen sai kuin saikin napattua liput Banksyn taidetnäyttelyyn. Taisi olla jotakuinkin synttäriviikonloppuna, kun lisäpaikkoja tuli jakoon ja tiukka lipputilanteen seuraaminen tuotti tuloksen. Ensimmäinen erä meni hujauksessa ohi, mutta nettisivuilla luvattiin koko ajan, että lisäpaikkoja on tulossa. Näin kävi ja liput saimme.

Ennen näyttelyyn menemistä ehdimme katsastaa myös Mäntän keskustan, jonka totesimme kesäisten idyllisten maisemien jälkeen - no, ei niin kovin kiehtovaksi. S-marketin parkkipaikalla kiinnitimme huomiota ikäjakaumaan - pääasiassa iäkkäitä ja nuoria. Nuoria yllättävän paljon. Käyntikohteena S-market ja/tai Alko. Toki kaunistakin oli mm. Mäntän paperitehtaan edustalla. Tehdas on jotakuinkin keskustassa, joen varrella. Taidenäyttely oli Gustaf-museossa, tehtaan entisen pääkonttorin viereen rakennetussa lisäsiivessä. G. A. Serlachiuksen muistomerkki teki vaikutuksen. Tehdasmiljöö työläisasuntoineen alkoi rakentua jo 1860-luvulla, jolloin apteekkari Serlachius perusti Mäntänkoskeen puuhiomon. 

Näyttelyyn otettiin sisään ryhmä aina tasatunnein ja samalla aiemmin näyttelyyn päässeet poistuivat tilasta. Menimme hyvissä ajoin kellon alle jonottelemaan..

Brittiläinen anonyyminä esiintyvä Banksy on kiehtonut omaperäisen tyylinsä ja eritoten omalaatuisten oivallustensa vuoksi. Hänen teoksensa - graffitit, maalaukset ja piirustukset ovat kantaa ottavia. Samaan aikaan poliittisia, mutta oivallusten kautta myös humoristisia osin rankoista aiheista huolimatta. Banksy asuu tiettävästi Englannissa, missä graffitien maalaaminen luvatta julkisille paikoille on rikos. Näin ollen Banksy on etsintäkuulutettu eikä hän senkään vuoksi voi osallistua näyttelyidensä avajaisiin.

Banksy vastustaa sitä, että katutaidetta esitellään museoissa pääsymaksua vastaan. Koronan vuoksi Mänttään piti varata liput etukäteen, mutta ne eivät maksaneet mitään. Myöskään mitään taiteilijaan tai taideteoksiin liittyvää oheistilpehööriä ei ollut myynnissä. Banksy itse ei ole pyynnöistä huolimatta auktorisoinut Mäntän (tai montaa muutakaan) näyttelyä.

Joitakin teoksia katsellessa nousi melkein pala kurkkuun ja joidenkin kohdalla puolestaan ei voinut muuta kuin ihmetellä, miten asioita voikin oivaltaa siten, että aihe kääntyy aivan päälaelleen. 

Kesäretkipäivä oli pääosin aurinkoinen, mutta kovin viileät ovat tuulet edelleen. Kuski valitsi kauniin reitin ja kun kevään vihreä taittuu juuri nyt kesään, nautimme hienoista maisemista mennen tullen. Ja vaikutti siltä, että kuskikin oli iloinen näyttelyssä käynnistä! :)

Mopedi on huollossa ja pyöräilykelit ovat olleet vielä turhan viileitä, joten lähilenkkipolut ovat kutsuneet aina, kun on jaksettu ja sää suosinut. Kaunis on tuo kevään vihreys ja vehreys.

Viikonloppu huipentui yläterassin avajaisiin! Kuski on ihme epeli. Rakensi yksin soman terassin, josta on useat vuodet puhuttu - miten kiva se olisikaan. Nyt kun kattoremontti on tehty, oli terassin rakentaminen mahdollista. Ahkerasti kuski ramppasi tikkaita ylös ja alas. Ei ollut takapenkkiläisestä lauta- eikä aputytöksi lupauksista huolimatta. Hyvä kun jaksoi lautaa pystyssä pitää saati mihinkään suuntaan liikuttaa. 

Terassi on viimeisen päälle huolellisesti ja nätisti tehty. Anoppi ja appi olivat ensimmäiset vieraat. Ihan pientä loppusilausta vaille valmista on!

Kylläpä kelpaa rakennusmestarin köllötellä! Hyvin ansaittu lepohetki. Nyt saamme ihailla ilta-aurinkoakin omalta terassiltamme.

Pihakukat alkavat vähitellen puhjeta kukkaan. Perunat on istutettu "perunapeltoon", tänään haimme porkkanan ja salaatin siemeniä. Muutama tomaattiviritelmäkin on suunnitelmissa laittaa. Saapas nähdä, millaiset sadonkorjuujuhlat tänä vuonna vietämmekään!

Kesäinen viikonloppu ja helatorstain ajelut

Niinpä vain helli lämpö ja aurinko viikonloppuna, vaikka vesisadetta uumoilivat ennusteet. Jos talvi aina yllättää, niin jaksaa kevätkin joka vuosi hämmästyttää. Metsät ovat täynnä valkovuokkoja ja pihan kukkapenkeistäkin kitketään valkovuokkoa ja metsämansikkaa! Ihan hassua. 

Viikonlopun ja sateisen maanantain jälkeen luonto värittyi voimalla vihreäksi. Kevään kaunein vihreä on puissa ja pensaissa juuri nyt. Ensimmäisen kerran tänä kevääni teki mieli kesäkukkaostoksille. Mutta kuinkas ollakaan, useamman kukkakaupan valikoimat olivat todella nihkeät. Tarjolla oli hävettävän paljon paleltuneita tai muuten nahistuneita kukkasia ja suurin osa vielä ihan normaalihintaan. Hui, hui - jotakin onneksi löytyi, mutta täytyy palata kukkaostoksille hieman tuonnempana. Sitä paitsi eipä loppujen lopuksi ole valittamista. Takapenkkiläinen vietti viikonloppuna synttäreitä ja tuntui, että ystävät ja lähipiiri oli kyllä löytänyt aivan ihastuttavia kukkasia lahjaksi asti. Upeita ovat. Kiitos kuskin vanhemmat, ihanat naapurit molemmin puolin, Helinä-ystävä ja oma kuskikulta.

Ja kyllähän naapurin setä ja täti pääsi taas yllättämään, mutta oli syytä juhlaan heilläkin. Synttäreiden lisäksi kilisyttelimme laseja heidän hääpäivänsä kunniaksi. Sattuvat nämä juhlallisuudet peräkkäisiksi päiviksi. Nam - mansikkaisen poreilevaa!

Synttäriviikonloppuna kävimme myös pyöräilemässä ja päädyimme limpparille Annan kartanoon Tuomarinkylään. Samassa paikassa kävimme edellisenä päivänä synttärilounaalla. Miljöö on kesällä kaunis vanhoine rakennuksineen ja niittyineen ja tunnelma on rento.

Helatorstaina pääsimme ensimmäisen kerran yhdessä mopoilemaan. Oli todella lämmin päivä ja tuulikin leppoisa. Kiertelimme pikkuteitä Porvooseen lounastamaan joen rantaan. Takaisin pyörälle päin kävellessä kuulimme huhuilua ja mitäs kummaa - Baltian matkakaverithan siellä juuri pistivät mopoansa ruutuun! Uskomaton sattuma ja ajoitus. No, siitäpä sitten vielä kahville ja jälkkärille heidän kanssaan kuulumisia vaihtamaan. Lopuksi pieni kävely Porvoon vanhassa kaupungissa ja sen jälkeen kurvaillen kotiin.

Melko mukavia kesäisiä puuhapäiviä on vietetty ja helatorstai katkaisi hyvin normaalin viikon. Tosin päiväthän siinä sekaisin menevät, kun arkipyhää pukkaa, mutta väliäkös tuolla. Virkistävä viikonloppu. Ja joutsenkin vielä tavattiin jotakuinkin ystävän takapihalla, rakenteilla olevalla ulkoilualueella. Uljas näky aina.

Vähitellen uskaltaa jo jäädä naapureiden kanssa juttelemaan, piipahtaa ravintolaan ja muutenkin liikkua pikkuisen normaalimmin. Jospa jonain päivänä pääsemme vielä maskeista ja käsidesihöyryistäkin eroon.