Auto alla, keula kohti Puolaa. Taas.

Oi, oi oma koti on maailman paras paikka. Piti käydä kesken loman toteamassa! 😁 Pyykit pestiin pikavauhtia, unta muutamia tunteja ja Bidenin takia aamusta taas tien päälle, vaikka laivan lähtöaika olikin vasta klo 11.30. Ei ollut ruuhkaa, ei erityisjärjestelyjä, mutta turvallistakin turvallisempaa liikkua Helsingin keskustassa. Näyttävän näköisiä poliisipartioita parveili siellä täällä. Pääsimme laivaan sujuvasti ja saimme vielä brunssillekin pöydän siten, että pääsimme tarttumaan ensimmäisinä lautasiin ja brunssitarjoiluihin. Lounastelut tuli hoidettua pitkästyttävän laivamatkan aikana.

Laivalla oli tosi vähän ihmisiä ja brunssiravintolan hauska henkilökuntaherra arveli senkin johtuvan Bidenista. Voihan olla, että ihmiset ovat halunneet vältellä Helsingin keskustaa Mr. Presidentin vierailun ajan. Oli kerrankin inhimillisen rauhallista ja leppoisaa laineilla liplattelua.

Kohta ollaan taas Puolassa. Jos ei pysy kaverit ja ystävät kärryillä, ei meinata pysyä itsekään. Päivät ovat iloisen sekaisin ja tuntuu aivan kummalliselta olla pian samoilla seuduilla, joista toissapäivänä läksimme. Ajatuksenamme oli ajaa tänään Varsovaan asti, mutta matkanteko on ollut tietöiden ja ruuhkien takia sen verran hidasta, että ajamme suoraan tapahtumien ytimeen eli kaupunkkin, johon moporaasu vietiin ja jossa suuri osa matkatavaroistamme edelleen on. Yövymme samassa hotellissakin, joten ehkä tapaamme vielä sen mukavan tädinkin, joka meitä on niin pyyteettömästi auttanut. 

Poikkesimme matkalla syömään siistiin hotelliin, jonka takapihalla komeili upea tuulimylly. Kuuluu Liettuan perintökohteisiin. Aurinko alkaa parhaillaan painua viljapeltojen taakse ja taivaan värit ovat juuri nyt upeat. 

Kuskilla on parin päivän kova ajourakka, mutta toistaiseksi kaikki hyvin. Toivon mukaan saamme nukuttua ainakin tovin syvää unta ja sitten kiinnitetään taas turvavyöt ja matka jatkuu. Saksan majapaikassa kaikki on valmiina ja huolenpito toimii siitäkin suunnasta. Melkein alkuperäisissä lomasuunnitelmissa jatketaan huomisen jälkeen. Vain se mopedi puuttuu alta. Warrior ei vielä ollutkaan matkalla kotiin, kuten jo ehdimme toivoa. Suomalaisen kujetusfirman puolalaiset yhteistyökumppanit ovat heittäytyneet hankaliksi ja se onkin ihan oma tarinansa...

Koska mopedi sairastui, navigaattori uuvahti varmaankin myötätunnosta. Aina näiden vempeleiden kanssa on jotakin. Ja aina, kun menemme Saksan kotiin, jokin tekninen ongelma on päällä ja Heikki-isäntä auliisti auttaa. Katsotaan, kuinka Tom Tomin kanssa käy. Onneksi oli olemassa vara-Tomppa, jonka turvin nyt etenemme.

Nyt kun meillä on ajopelinä auto, voimme pakata sen täyteen mitä vaan. Ottaisimmeko vaikka mallia lentokentällä nähdystä..?