Venetsialaiset - viereisellä tontilla!

Nytpä olivat juhlat meidän makuumme! Kävely viereiselle tontille, tuliaiset kielletty, ilta ihanien naapureiden kanssa. Voila - helppoa ja hauskaa! Sääkin suosi sikäli, että lämmintä piisasi, vaikka muutama hassu vesipisarakin taivaalta ropisi.

Valoa, kynttilöitä ja jutustelun lomassa runsaasti ruokaa, viileää viiniä ja suloista seuraa - ei voi muuta kuin ilta onnistua.

Venetsialaisia kun juhlitaan, niin ihka oikea kokkokin tietysti tarvitaan. Pienen pienestä pallogrillistä on moneksi!

Ei tarvittu taksia kotimatkalle ja nukkumaankin kömmimme erittäin säädylliseen aikaan. Lisää tällaisia juhlia! :)

Tänä viikonloppuna menoa kehkeytyi molemmille illoille. Lauantaina suuntasimme tuttuja tapaamaan Askiston (kaupunginosa Länsi-Vantaalla) kyläjuhliin. Askistossa asuu kuskin tuttuja ja metsästysseurakavereita enemmänkin. Ja joo - oli juhlat. Tunnelmaltaan kovin suomalaiset, jopa kaurismäkiläiset..

Toi mustatakkinen tyyppi yrittää selvästi jotakin...

Tutun näköinen, oudot kakkulat...

Kavereita löytyi ja pitkä tovi meni turistessa. Näistä jammailuista oli hyvä poistua jo ennen yhdeksää. Meno oli varsin värikästä ja villiä. Ambulanssikin kaarsi paikalle - ei näyttänyt onneksi olevan mitään vakavaa. Väkiviinan väsyttämä juhlija vain.

Kelit viilenivät ja sateitakin on pidelty. Kovin vähiin ovat siis ajelut jääneet. Tosin - on ollut pakko myös välillä huushollata ja yrittää pestä mm. ikkunat tämän suven aikana. Omppusatokin odottaa poimijaa..

Kesän moporeissun jälkeen kotiin on aina yhtä jännittävä tulla! Viime vuoden pallomeri oli vaihtunut tänä vuonna liikennemerkkiviidakkoon. Ei tarvinnut edes Euroopan raiteilla huomioida näin montaa varoitusta ja opastetta. Ja kyllä - olivat pitkin asuntoa ohjeistamassa kotiin palaajia...

No, eihän napurin setä ja täti olisi juuri naapurin pariskunta, jollei jäynää olisi odotettavissa. Siispä ensimmäiset kiitokset tarjottiin täytekakun, sangrian ja shampanjan muodossa. Korvaamaton apu on tuollainen ihana pari!

Arkisempi puoli paluussa on pyykinpesu. Onneksi vaatetta ei mopon päälle paljon mahdu, mutta kun kaiken pesee ja putsaa, puuhaa riittää toviksi. Aurinko porotti pyykkiurakan ajan, joten kuivaa tuli hetkessä.

Eilisen päivän vietimme - mopoillen. Niin sanottu normiajopäivä eli noin 300 km Etelä-Suomen teitä. Tarkoitus oli suunnata Kemiön saareen, mutta vankka ja synkkä saderintama sai tekemään täyskäännöksen ja kävimme Loviisassa, Strömforsin ruukissa ja Porvoossa.

Huomenna sitten töihin työkavereita moikkaamaan ja varovaisesti työtilannetta tutkimaan. Vaikuttaa onneksi siltä, että mopokelejä riittää vielä toviksi!

Kotona - 6413 km takana!

Kotona ollaan ja mittari näyttää tämän turneen kilometrimääräksi 6413 km. Laivajonossa olimme ensimmäisenä, mutta jonottaa saimme tunnin!

Piti sataa koko matkan Riikasta Tallinnaan vaan eipä satanut. Muutama pisara tippui laivaan jonottaessa, siinä kaikki. Liki neljän viikon aikana sadekuuropäiviä oli kaksi, hellettä hirmuisesti, ei mitään haavereita tai vastoinkäymisiä.

Retken ainoat takapakit sattuivat tänään, kun ampiainen suhahti huoltoaseman pihassa kuskin hihaan ja pisti käteen useamman kerran. Sen seurauksena takapenkkiläinen kaivoi kassista lääkettä ja sai haavan sormeen. Olisi voinut ampparin pistokset jäädä väliin, mutta onneksi kuski ei saa moisista alergisia reaktioita.

Onnekas ja unohtumaton reissu on takana. Kuski ajoi turvallisesti ja takapenkkiläinen keikkui kyydissä parhaan taitonsa mukaan. Nyt palaudutaan hetki, sopeudutaan paikalla oloon, tavataan ystäviä ja ihan ensimmäisenä pyykätään! Ja aamulla nukutaan toivottavasti pitkään.

Matkan ynnäilyä ja jälkituumailua seuraa pian. Kiitos reissun mukana matkustaneille eli teille blogia seuranneille!