sunnuntai 24. heinäkuuta 2022

Moporeissu 2022 - noin 7000 km

Noin 7000 km pöristelimme ja jos olisi mahdollista, lähtisimme saman tien uudelleen! Kovasti olimme odottaneet tätä matkaa ja upeaa oli reissata parin koronavuoden jälkeen. Moporeissailun tunnetta on hieman vaikea sanoittaa, mutta meille juuri matkan tekeminen on yksi suurimmista asioista. Mopon päällä kaiken aistii herkemmin ja mm. Alppi-maisemissa ajellessa on kuin olisi osa elävää postikorttia. Jotenkin myös tuntuu, että mopoillessa kokee enemmän ja on helpompi poiketa katsomaan kohdalle osuvia mielenkiintoisia paikkoja.

Tiistain kotiinpaluun jälkeen olemme saanet rauhassa hoitaa pyykkäämiset, tavaroiden putsaamiset, pihahommelit ja pikkuisen on palauduttukin. Monenlaista mukavaa on silti vielä tällä viimeiselläkin lomaviikolla ehditty puuhailemaan. Hieman on reissuakin jo jälkifiilistelty, kun kuski hankki ennen reissua GoPro-kameran. Voimme siis "kurvailla" mutkateitä kotisohvalla istuen.


Perjantaina vietimme kotimaan lomapäivän ja kävimme Päivälehden museossa, HAM:ssa (Helsingin taidemuseo), Kauppatorilla kahvilla ja Kauppamäen karamelli -kaupassa Espoossa. Päivälehden museossa on parhaillaan näyttely "Tiitiäisen aika". Esillä on äskettäin edesmenneen Kirsi Kunnaksen ihastuttavia runoja. Värikäs kuvitus luo tilaan sadunomaisen tunnelman. Käymme lähes tulkoon aina Päivälehden museon näyttelyissä - oli ne sitten suunnattu aikuisille tai lapsille. Eikös aikuisellekin tee välillä hyvää uppoutua mielikuvituksen satumaailmaan?







HAM:ssa puolestaan näyttelyn aiheena on TANSSI!, joten tottakai paikalle piti mennä katsastamaan, millainen kokonaisuus museoon on koostettu. Alaotsikko on "Liikettä kuvataiteessa 1880-2020" eli varsin pitkältä ajalta on teoksia koottu tähän näyttelyyn. Takapenkkiläinen toivoi, että esillä olsi ollut Olli Joen suurikokoisia ja erittäin värikkäitä tanssiaiheisia tauluja, mutta niitä ei tällä kertaa näkynyt. Sen sijaan hyvin monimuotoisesti näyttely oli koottu. Esillä oli tauluja, figuureja, patsaita, veistoksia, abstraktia taidetta, mobileita, videoita - vaikka mitä. 


Takapenkkiläisen suosikkiteoksia olivat eri aikakausilta Lailla Pullisen tansiiaiheiseen sarjaan kuuluva teos ja Dora Wahlroosin "Ilta Paraisilla".









Kauppamäen karamelli -kaupassa meidän on ollut tarkoitus käydä monet monituiset kerrat ja nyt vihdoin aurinkoisena kesäpäivänä oli mukava hetki mennä viilentäville jätskeille. Melkoinen karamelli on koko kauppa - paljon pastellia ja lukematon määrä karkkikulhoja paikka pullollaan. Suloinen. Ja jätski oli tooodella hyvää!





Keskiviikkona kuski meni mustikkametsään ja takapenkkiläisen pitkäaikainen ystävätär tuli parahiksi Noormarkusta entisille kotikulmilleen. Tämän ystäväyyden kohdalla puhutaan jo vuosikymmenistä, joten yhdessä oleminen on tuttua, yhteistä historiaa on paljon ja oleminen on sen vuoksi helppoa. Oli mukava saada vaihtaa kuulumisia kaikessa rauhassa ja treffasimme vielä torstainakin, jolloin tapasimme Tuusulassa lähellä Erkkola-museota. Kumpikaan ei ole käynyt Erkkolassa ennen, joten kohde oli mieluinen. Varsinkin kun tämän hetken näyttely koostuu Martta Wendelin taiteesta ja kuvituksista. On ystävättären lempitaiteilija. Meistä kumpaisellekin tuli yllätyksenä se, millainen moniosaaja Wendelin on ollut ja miten useita tekniikoita hän on taiteessaan käyttänyt. Wendelinin tyyli tunnetaan ehkä parhaiten mm. Kotilieden kansikuvista ja arkielämää esittävistä kuvituksista.








Ystävienkin luona olemme ehtineet jo pariin otteeseen piipahtamaan ja kuski auttoi satonsa alle kuukahtaneen omenapuun oksan nostamisessa. Omppupuuvanhuksen iso oksa oli katkennut, mutta jospa se jaksaisi tämän vuoden sadon vielä pinnistää kypsäksi!



Ja mitäs vielä? No, eilen lauantaina kävimme Deberbyssä, Inkoossa. Siellä järjestettiin vuotuiset Possujuhlat ja esiintyjinä olivat mm. Pepe Willberg, Club For Five, Topmost ja Jiri Nikkinen & Beatles Tribute Band. Aiempien aikojen suosikki Kisu asuu Degerbyssä ja on luotsannut tapahtumaa jo seitsemäntoista vuoden ajan ja haalii vuosi toisensa perään paikalle hyviä artisteja ja bändejä. Kisun oman Topmost-bändin esiintymisestä näki, että kokemusta ja taitoa löytyy! Tapahtuma on mukavan kotikutoinen eikä tungos ole ahdistava. Ehkä sekin viehättää, että suurin osa yleisöstä on samaa ikäluokkaa ja vielä hiukan "kypsempääkin" kuin me. Porukka on hyvällä mielellä ja suuri osa keskittyy kuuntelemaan musiikkia, mikä on mielekästä myös esiintyjille. Näimme pitkästä aikaa myös ihastuttavat tanssikaverimme. Me tytöt hieman jorailimme ja kuski jopa kerran pokkasi hitaalle ja taivutti takapenkkiläisen nopeaan ja syvään taivutukseen. Muuten emme riehaantuneet! Club For Five - jestas, kuinka taitavia ovat!



Kultturellin ja kaikkea ihastuttavaa sisältäneen viimeisen lomaviikon jälkeen laskeudumme huomenna takaisin arkeen. Työt alkavat, mutta kesästä nautimme vielä! Täytyy kyllä myöntää, että tänään vihdoin viilentynyt ilma tuntuu aika virkistävältä!



tiistai 19. heinäkuuta 2022

Fotografiska ja ABBA! (225 km)

Jaahamps - alkaa olla moporeissun viimeinen päivä kääntymässä iltaan ja kohta ajamme mopedin Glory-laivaan. Toivotaan, että uni tulee ainakin joksikin aikaa. Takapenkkiläiselle uni ja laivamatka ovat hieman haastava yhdistelmä. Onpas ollut matka! Nyt alkaa mieli työstää kaikkea nähtyä ja koettua ja kaikkia mukavia kohtaamisia. Tällä hetkellä istumme Tukholmassa lähellä ABBA-museota kahvilassa sateelta suojassa. Matka tänne meni ongelmitta. Seurasimme säätiedotuksia ja lähdimme hotellilta vasta puolen päivän aikaa. Ajoitus oli täydellinen eli pääsimme kuivina perille asti ja nyt satuimme onnekkaasti istumaan pikku kahvilassa, kun sade alkoi. 


Fotografiska-valokuvamuseoissa on yleensä moderneja valokuvanäyttelyitä ja nyt Tukholmassa sattui olemaan edelleen hieno näyttely, jonka takapenkkiläinen huomasi jo niin kauan sitten, että se oli ehtinyt jo unohtua. Stars by Terry O´Neill on näyttely ja esillä oli aivan loistavia kuvia pääasiallisesti yhdysvaltalaisista Hollywood-tähdistä, artisteista, bändeistä, kuninkaallisista ja urheilijoista. 



Tämä brittiläinen valokuvaaja (1938-2019) on ollut yksi kuuluisimmista tähtien kuvaajista ja hänen tyylinsä oli dokumentoiva. Hän pyrki vangitsemaan kamerallaan ne aidot hetket, jolloin kuvattavat eivät poseeranneet. Esillä oli esim. paljon otoksia elokuvien kuvauksista taukojen aikaan, kun tähdet ovat omissa ajatuksissaan tai leikittelevät keskenään. Ja joskus kävi kuten yllä olevassa kuvassa, kun kyyhkynen laskeutui Audrey Hepburnin olkapäälle ja ammattilaisen tavoin Hepburn pysyi paikallaan ja laski katseensa alas. 










ABBA-museo puolestaan oli ensinnäkin aivan täynnä ihmisiä eikä sisäänpääsy millään muotoa toiminut. Yksi nuori poika möi samaan aikaan lippuja, opasti ihmisiä ja auttoi toimimattomien ennakkoon ostettujen lippujen kanssa. Jono kiemurteli ulos asti ja hienoista hermostumista oli havaittavissa. Ei ollut kovin kiva kokemus - varsinkin, kun Ruotsissa kukaan ei näytä käyttävän enää maskia ja jonottaessa kirjaimellisesti hengitettiin niskaan. Museo sinällään on hieno ja rekvisiittaa, ääntä, kuvaa ja tietoa on niin paljon, että melkein jo päässä surisi. Perusteellisesti abbalaisten historiaan pääsee museossa tutustumaan. Uskomattoman suosittu ABBA vaikuttaa olevan edelleen ja monenlaista interaktiivista virikettä oli tarjolla. Hologrammi-abbalaisten kanssa sai käydä lavalla esiintymässäkin.






Tässä välissä olemme jo ehtineet laivaan ja päivitys päättyy tältä erää. Puhelinlinjat eivät nimittäin enää laula kovin tehokkaasti eli netti pätkii. Huomenna tai lähipäivinä lisää matkaynnäilyjä, mm. lopulliset kilometrimäärät ja muut tilastotiedot! Nyt sulattelemme kaikkea kokemaamme.