Strömsöstä kurvailujen kautta Karvialle kahville

Strömsö on olemassa! Ja sateiden suhteen tänäänkin kaikki on sujunut kuin Strömsössä. Säiden jumalat ovat vahvahti olleet mukanamme tällä matkalla ja pistäneet taivaan hanat kiinni aina tarpeellisella hetkellä. Strömsön alue oli sievä kokonaisuus. Ohjelman tekijöiden kommentteja näkyi kylteissä siellä täällä ja pitkin aluetta oli sijoiteltu ohjelmassa nikkaroituja esineitä. Päähuvilan on rakennuttanut kauppias Adolf Grönberg jo vuonna 1852, kun huvilakulttuuri alkoi kukoistaa Vaasan seudulla.

Vaasassa kun ollaan, Raippaluodon silta on nähtävä. Sinne siis. Komea oli, mutta kun on taivaltanut Juutinrauman sillan yli mopedilla tukka lähtee -tuulessa ei Raippaluodon silta varsinaisesti saanut väristyksiä aikaan. Mutta kiva oli sekin nähdä. Ja merimaisemat täällä ovat kyllä komeat joka paikassa.

Vaasa jäi taakse pilvisessä säässä. Matkalla sataa tihuutti, mutta Kristiinankaupungissa sade taukosi ja menimme pienen kylään tutustumisen jälkeen rantaravintolaan lounastamaan. Jungmans-ravintola ei nyt tarjonnut ihan parastaan - ahvenista, uusista perunoista ja vihanneksista oli jotenkin taiottu maut pois. Harmi, mutta onneksi massut täyttyivät. Kuskin lohisoppa ainakin oli riittoisan näköinen. 

Kummasti tähänkin päivään mahtui katseltavaa, vaikka suuria suunnitelmia ei etukäteen ollut. Karvialla oli tarkoituksemme poiketa Anne Mattilan Taidekahvilassa ja matkalla sinne totesimme, että paikka menee kiinni klo 16. Karttaohjelma arveli, että olemme perillä klo 16.05. Onneksi otaksuimme, että ehkä tässä paikassa kaikki ei ole niin minuutin tarkkaa. Eikä ollut! Ystävällisesti meidät toivotettiin tervetulleiksi, ostimme kahvit ja paakelsit ja saimme tutustua vielä alueeseenkin kaikessa rauhassa. Viimeisenä pistäydymme Annen ateljeehen ja siellähän taiteilija itse oli paikalla. Kun kerroimme, että tunnemme kultakurkku-Visan, joka seurustelee Annen siskon kanssa - juttu lähti luistamaan ja ei nyt ihan tuntia, mutta melkein sen siinä turisimme. Toivotimme hyvät kesän jatkot ja kehuimme kovasti paikkaa. Suosittelemisen arvoinen kesäkohde!

Porissa majoituimme ja lähdimme iltalenkille Yyteriin. Sitä ennen kurvailimme tovin Reposaaressa ihastellen jälleen näiden rannikkokaupunkien somia puutaloalueita. Yyterissä uppouduimme rantahiekkaan ja kävelimme myös muovisia "pitkospuita" pitkin pidemmälle, jotta saimme hieman istumisen jälkeen kroppiin happea. Voi vain kuvitella, millainen määrä ihmisiä Yyterin rannoilla pötköttelee hellepäivinä. Takapenkkiläinen mutusti sämpylän Helmessä eli rantaravintolassa. (Terkkuja, Nurmijärvi.) 

Nyt on tämä päivä taputeltu ja painumme pehkuihin. Huomenna tapaamme takapenkkiläisen kummipojan perheineen ja ehkä matkalla Turkuun reitille tupsahtaa vielä joku ystävätärkin.