Sadekuuro, kiertotie, sadekuuro, kiertotie (215 km, periaatteessa)

Se on sitten reissun ensimmäinen sateinen ajopäivä takana. Eikä vain sateinen vaan myös kovin kiertoteinen. Kilometrejä piti olla reilut 200, mutta taisi tulla aika reippaasti enemmän, koska matka mutkistui kiertotie toisensa jälkeen. Tietöitä siis tehdään Saksan maanteillä ja vaihtoehtoreitit on periaatteessa merkitty. Aina niiden logiikka vaan ei turistiparalle aukene. Muutaman kerran tuli mieleen eräänkin Seppo Rädyn Saksa-lausahdus, mutta ei mennä vielä niin pitkälle johtopäätöksissä. Oma kauneutensa oli tässäkin päivässä. Valillä pilvimatto oli ohuen ohut ja auringonvalo periaatteessa pilkisteli. Pian vuorten rinteiltä alkoi nousta elokuvamainen usva ja se on aika maagisen näköistä. Pääsimme tänään onneksi noin kolmasosan matkasta ihan kuivin tassuin ja sadevaatteetkin ehdimme pukea rauhassa. Hieman pääsimme jo mutkateiden makuunkin. 

Ei tullut paljon merkintöjä matkapäiväkirjaan tälle päivälle. Täällä kuitenkin olemme onnellisesti Saksan "kodissamme", tutussa Unelma-huoneistossa Burmesterhausissa. Nyt muutama päivä huoltoa, huilia ja elämyksiä ilman kumitassuja ja mopon pärinää.

Berchtesgadeniin päästyämme vesisade lakkasi ja majatalon isäntä olikin jo naputellut ohjeistuksia kännykkään. Mopedi takapihalle suojaan ja sadeasut alakerran varustehuoneeseen (näppärä) ja sitten vain omaan koloon asettumaan. Tänään jätimme kaikki ylimääräiset stopit pois, koska itse asiassa sääennuste oli vielä eilen paljon hurjempi. Tässäkin oli kylliksi. Aivan loppumatkasta vielä ukkonenkin tovin saatteli. Kun kamat oli kannettu huoneistoon, huokaisimme tovin ja lähdimme kylälle kauppaan ja ruokailemaan. Tämä kylä on kuin karamelli - aina vaan se yllättää kauneudellaan. Ja tietenkin jylhät vuoret kylän ympärillä kruunaavat kaiken, vaikka tänään niistä näimmekin vain usvaiset siluetit. Ehkäpä huomenna jo kirkastuu.

Fraudenbergin luostari, Fuldan katedraali, Würzburgin linna (332 km)

Tänään on matka edennyt toinen toistaan massiivisemmasta rakennusluomuksesta toiseen. Aamu ei olisi voinut valjeta kauniimpana. Luostarin ylimmässä kerroksessa olleesta huoneesta oli - no, suorastaan taivaalliset näkymät. Hento usva leijui vielä ilmassa aamukasteen jälkeen ja allamme aukesi koko Fuldan kaupunki. Illalla pistimme merkille Fuldan mahtavan kokoisen katedraalin ja päätimme tutustua siihen ennen matkamme jatkumista. Päivän aloitimme aamiaisella luostarin kahvilassa ja ilma oli jo aamutuimaan hautovan lämmin. Katsastimme vielä luostarin oman kirkon, käyskentelimme hetken kauniissa puutarhassa ja sen jälkeen laskeuduimme mopedilla luostarinmäeltä alas kylään.

Katedraali oli uskomattoman massiivisen näköinen, kun näimme sen hieman sivusta ja ylämäestä käsin. Mopon saimme parkkiin käytännössä aivan viereen ja ihmetys oli jälleen suuri, kun pääsimme katedraaliin sisään. On aivan käsittämätöntä, minkä suuruisia ja miten täynnä yksityiskohtia olevia katedraaleja ja linnoja muinoin on rakennettu. Dom zu Fulda edustaa barokkiarkkitehtuuria. Kirkko on lähes sata metriä pitkä ja liki 40 metriä leveä. Patsaita, koristeluja, kattomaalauksia, kultauksia - katse hakeutui koko ajan johonkin toinen toistaan kauniimpaan yksityiskohtaan. Jos barokkiarkkitehtuurin on tarkoitus ällistyttää, siinä se mahtipontisuudessaan onnistuu loistavasti.

Alamme olla nyt niissä maisemissa, joita olemme kaivanneet. Suuri osa matkasta taittuu hyväkuntoisilla teillä, jotka kulkevat kumpuilevien peltojen keskellä. Korkeuserot alkavat jo näkyä, mutta silti maisemat ovat avaria ja horisontti on kaukana. Puita ja pensaita on kuin  ripoteltu koristeeksi maisemaan. Rinteitä peittävät viiniköynnöspensaat. On huikeaa nousta ensin loivia mutkateitä ylös ja lähteä laskeutumaan nyppylältä alaspäin, useimmiten suoraan johonkin pikku kylään. Näkymät ovat niin kauniit.

Tänään kuski oli bongannut matkalta vielä yhden massiivisen kohteen eli Würzburgin linnan ja sen puutarhan. Lähinnä laajalle levittynyt puutarha kiinnosti meitä. Linnaan tutustumiseen pitäisi käyttää kokonainen päivä. Mahtipontista - ei voi  muuta sanoa. Barokkia? Kyllä. Vuonna 1744 valmistunut linna puutarhoineen kuuluu UNESCO:n maailmanperintöluetteloon. Linna vaurioitui pahoin toisessa maailmansodassa ja sitä on restauroitu vuodesta 1945 lähtien

Tänään painamme pään tyynyyn Regensburgissa. Söimme illallisen hotellin terassilla, jossa Tonava-joki virtaa vain muutaman metrin päässä.