Ruka aamulla: + 9 astetta, kova tuuli ja auringonpaiste, joka tosin välillä vaihtui pienen pieniin saderipsauksiin. Takapenkkiläinen halusi nähdä Posion Pentik-mäen ennen Riisitunturille kipuamista. Ajoimme siis Rukalta Posiolle ja paljonhan siellä Pentikin mäellä olikin katsottavaa. Varsinainen keramiikkakeskittymä ja monenlaisia kokoelmia ihmeteltävänä kaiken maailman kahvikupeista, radiovanhuksiin, puukkoihin ja uniikkeihin taideluomuksiin. Myös isäntäpari itte oli ikuistettu toivottamaan vieraat tervetulleiksi.
Posion jälkeen kaarsimme toviksi takaisin samalle reitille, jota tulimme. Riisitunturille körryyttelimme hieman kuoppaista ja kapeaa tietä pitkin. Parkkipaikka oli iso ja melkein täynnä autoja. Ulkoilijoita ja retkeilijöitä on todella paljon liikkeellä. Patikoinnin alkumatkan tarkkailimme enemmän polkua kuin maastoa. Joku nainen oli juuri palannut muutaman kilometrin retkeltä ja pudottanut autonavaimet reitin varrelle. Eipä siis auto inahtanut ja lupasimme noukkia avaimet, jos silmiin sattuisivat. Kerroin, että kuskin katse kattaa kaiken ja hän melko varmasti löytää avaimet. Pian täti pinkoi ohitsemme - hänellä oli selkeä tunne siitä, minne avaimet olivat tippuneet. Jäimme kuvaamaan maisemia ja pian nainen riensikin jo takaisin iloisesti avainta heilutellen. Kannattaa luottaa tunteeseen, totesi hän. No, mikä ettei!
Riisitunturin kansallispuisto, sen sanotaan olevan Koillismaan kansallinen luontomuistomerkki. Luonnonsuojelualueen yksi tärkeä tehtävä on suoluonnon suojeleminen. Tunturin kahden huipun välissä on luonnon luoma allas. Se todellakin muistutti uima-allasta, josta vesi valuu kauempana ja alempana olevaan Kitkajärveen. Omituisesti muistutti luxus-hotellien uima-allasmalleja.
Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin Riisitunturin alueella on ollut asutusta jo 1600-luvulla. Metsäsaamelaiset olivat puolipaimentolaisia ja he elättivät itsensä saalistaen, kalastaen ja keräillen. Heidän jälkeensä alueelle muutti uudisasukkaina talonpoikia ja vielä 1900-luvun alussa alueella on harjoitettu niittytaloutta. Ihmeellistä. Nykyisin tunturialueella asustavat karhut, ilvekset, kuukkelit ja muut metsän isommat ja pienemmät eläimet.
Reitin alkupuolella on jännä uhripaikka - Tapionpöytä eli latvaton metsäkuusi, joka kasvaa vaakasuuntaan eikä juuri lainkaan ylöspäin. Oksat muodostavat leveän "pöydän". Ilmiö syntyy, kun metsäkuusi menettää varhaisessa vaiheessa latvan tai se voi olla myös mutaation tulos. Pöytä on tietenkin nimetty metsän kuninkaan Tapion mukaan ja sen myötä siitä on tullut uhripaikka.
Nyt ollaan Pyhällä tovi tutussa mökissä ja tehdään pikku patikkaretkiä lähimaastoon. Itikoita nähty yksi. Kop-kop-kop, toivottavasti nähdään jatkossakin yhtä tiuhaan!
