Etätöitä Pyhän rauhassa

Eipä valittamista näissä etätyöolosuhteissa. Lumihiutaleita leijailee kuin Hollywood-elokuvissa konsanaan. Jouluna pitäisi olla juuri tällainen idyllinen hento lumisade. Alkuviikko on tehty töitä, lounastunnilla tepasteltu Naavaan. Tänään nautimme lohikeiton päälle viimeisen päivän kunniaksi letti-hillo-jätski-annoksen. Onneksi otimme vain yhden - riitti! No, onhan täällä liikuttu ja eilen illallakin raivasimme mökin "parketin" tyhjäksi etätanssituntia varten. Hyvin muuten luistavat villasukat puulattialla. Cha-Cha-Cha!

Huomenna sanomme heipat Pyhätunturin maisemille ja mökille ja taivallamme läpi Suomen takaisin kotiin. Saimme hienon loman. Sää on ollut vaihtelevaa, mutta pääosin hyvää ja ajoittain jopa häikäisevää. Ei ollut paukkupakkasia vaan sopivasti lämpötila pikkuisen miinuksen puolella. On saatu nauttia luonnosta, levätty ja liikuttu. Nytpä siis jaksaa taas!

Lumen ihmemaa!

Lauantai on lepopäivämme ja senpäs olemme saaneet viettää lumen ihmemaassa. Aamulla piti hieraista silmiä silkasta häikäistymisestä. Ikkunasta avautui vitivalkoinen satumaisema. Pihalla auto oli valkean vaipan peitossa ja tiet liki tukossa lumesta. Yön aikana on satanut todella paljon ja hiljalleen edelleen leijailee lumihiutaleita. Toisaalta on ihan siinä ja siinä paistaako aurinko. Jännä valkea, kuulas päivä.

Liikuntapäivien jälkeen olemme ottaneet tänään rennosti. Kävimme autoajelulla ihastelemassa lumisia maisemia. Ei tarvitse enää miettiä, tuliko vaihdettua turhaan talvirenkaat. Kaiketi kuski olisi kesärenkailla taituroinut näilläkin keleillä, mutta parempi ja turvallisempi talvitassuin. Parkkipaikka, josta aiemmin viikolla lähdimme lumikenkäilemään, oli nyt aivan lumen peitossa. Yksi pakettiauto nökötti parkissa kesärenkaineen. Olisiko ollut matkustajat eräkämpillä yötä ja kuinkas sitten kävikään...

Hassua ja hienoa, että saimme vielä tämän talven nimiin kokea puhtaan valkoiset talvimaisemat. Ajelulla näimme vielä joutsenenkin. Olemme nähneet joutsenpariskunnan samassa paikassa aiempinakin päivinä. Paikka- ja pariuskollista porukkaa!

Autoajelun jälkeen poikkesimme iltapäiväkahville Cafe Loimuun, joka löytyy luontokeskus Naavasta. Kiersimme samalla pitkästä aikaa myös Naavan näyttelyn. Siellähän niitä oli pupusia ja kettu repolaisia, joita mökille ajellessa väistelimme.

Sattui sopivaan kohtaan tämä lepopäivä. Ei uskoisi, miten nopeasti keli vaihtui. Rinteitä katsellessa ei hirveä hinku ollut tunhuiseen säähän ja lumikokkareisiin rinteisiin. Takapenkkiläisen reidet olisivat tällä kelillä todenneet ensimmäisen laskun jälkeen, että kiitos - tämä lysti oli tässä. Huomenna on viimeinen lomapäivä. Sen jälkeen jatkamme vielä muutaman päivän etätöissä näissä hulppeissa maisemissa ja Pyhän rauhassa.

Huoltopäivä - kauppareissu Kemijärvelle

Ajelimme tänään Kemijärvelle kauppaan. Lähikaupastakin ruokaa saa, mutta valikoimat ovat pikkuisen laajemmat isommalla kylällä. Tosin Ässästä ei ihan kaikkea löytynyt, joten piti poiketa myös Koohon. Jotakuinkin kaikki tarpeellinen tuli hankituksi. Kauppareissun jälkeen kuski pinkaisi mäkeen ja takapenkkiläinen lähti hieman hillitymmälle kävelylenkille. Cafe Loimussa oli lounaaksi tarjolla niin hyvää lihakeittoa, että sitä läksi evääksi myös kuskille. Nam, nam - maukkaasti maustettu keitto lämmitti mukavasti.

Viikonlopun jälkeen vaikuttaa siltä, että Pyhätunturin alueella on huomattavasti vähemmän väkeä. Sepä ei haittaa, päinvastoin. Ei tarvitse missään jonotella tai olla ihmisvilinässä. Tosi nätisti ihmiset pitävät täällä maskeja. Ainoastaan yksi ajattelematon ja maskiton sattui Tsokan kassajonossa turhan lähelle henkäilemään. Ymmärsi pyynnöstä jättää hieman suuremman välin.

Päivä on ollut pilvipoutainen ja aurinkokin on pilkahdellut. Kuski kertoi, että tunturin laelta näki mustia pilviä ja sateita siellä täällä lähiympäristössä. Vaan eipä yltänyt Pyhälle. Eilen illallakin aurinko vielä loimotti mökin ikkunaan. Ihanien naapureiden mukaan pakkaamat lomajuomat näyttivät suorastaan taivaallisen herkullisilta!

Lomapäivät ovat vilistäneet tosi joutuisasti. Ajatuksenamme on jäädä vielä toviksi etätöihin Pyhän maisemiin lomaviikon jälkeen. Torstaina on takapenkkiläisellä koronarokotus, joten silloin viimeistään pitäisi olla kotinurkilla. Saattaapi olla etelässä nurmi jo vihertää. Paitsi jos ennustettu takatalvi tuivertaa lunta sinnekin!

Lumikengillä Luostholla

Aurinko armas se jaksaa paistaa! Aurinkovoiteelle on todella tarvetta näillä leveysasteilla! :) Tai ainakin näillä keleillä. Päivän varusteet - laskettelusukset vai lumikengät? No, vaihteeksi lumikengät. Sitten onkin jo kertynyt vaihteleva nippu eri lajeja muutaman päivän sisälle. Laskettelu, kävely, lumikenkäily ja maanantaina vielä etätanssituntikin! Hyvin luisti mökin parketti villasukat jalassa. 

Tänään ajelimme autolla Pyhän ja Luoston puoliväliin Rykimäkeron parkkipaikalle ja varustauduimme lumikenkäilyyn. Kuski on kiltti. Jaksaa huolehtia takapenkkiläisen varusteiden teknisistä ongelmanratkaisuista. Toisin sanoen auttaa, kun voimat eivät vain riitä. Kestäisikö hanki metsässä? Testing, testing - ei kestänyt. No, siinäpä pulma. Hiihtolatuja pitkin ei saa mennä ja hankikantoa ei ole. U-käännöskö avuksi? Päätimme mennä nätisti hiihtäjiä häiritsemättä aivan hiihtolatujen reunamilla. Selitykset valmiina odottelimme ensimmäistä hiihtäjää, joka ärähtäisi. Taisimme nähdä hyväkuntoisilla laduilla vain neljä hiihtäjää ja kaikki tervehtivät iloisesti. Lappi pitää mielen virkeänä. Ja terveenä. Pystykorvakin siellä veti isäntäänsä iloisesti. Isäntä tuumasi, että koira jaksaa niin kauan kuin hän vain jaksaa!

Otimme suunnaksi Ametistikaivoksen. Latu-uran reunamilla oli suorastaan ylellistä taivaltaa. Alkumatkan muutama uppeluksiin putoaminen toi lämmön pintaan. Takapenkkiläinen humpsahti niin lahjakkaasti, että kuski joutui ritarin lailla kaivamaan kumppaninsa lumikuopasta. Siitäkin selvittiin. Reitti kaivokselle oli suureksi osaksi loivaa ja vähemmän loivaa nousua, mutta kaivoskahvilan vastapaistetut munkit mielessä iskimme kenkää määränpäätä kohden. Huh, huh ja voihan vitalis - onneksi oli pähkinöitä, keksejä ja mehua eväänä. Nimittäin Ametistikaivoksen kahvilahan ei ole oikeastaan koskaan auki. Takuuvarmasti ei nytkään. Kahvilan edustalla oli kuitenkin lämpöinen paikka tauolle ja keksien natustamiselle. 

Paluumatka oli helppo ja alamäki meni joutuisasti. Aika ihmeellistä, miten tavattoman vähän näkyi ulkoilijoita. Toki sesonki alkaa olla lopuillaan, mutta hiihto- ja ulkoilumahdollisuudet ovat juuri nyt todella hienot. Suuntasimme vielä Luostolle myöhäiselle lounaalle. Se olikin sitten seuraava haastava rasti. Koko Luoston alueella oli auki vain rinnebaari ja yksi pieni kahvila, josta onneksi sai ruokaa. Poroa eri muodoissa nassuun ja sen jälkeen mökille saunomaan. Jos ei tänään uni tule, niin Nukku-Matin kanssa on vakavan keskustelun paikka. Hieno päivä.

Jalkoja verrytellen Tiaislaavulle ja lintutornille

Reidet sen kertovat - edellisestä laskettelureissusta on pari vuotta. Eilinen ripeä startti lasketteluun ravisutti reisiä. Takapenkkiläinen otti onneksi vain kolmen tunnin lipun, mutta kuski jaksoi rinteessä niin pitkään, että rinteiden sulkeutuessa meinasi jäädä väärään rinteeseen, kauaksi autosta. Onneksi ehti kuitenkin vielä kerran hissiin, jotta pääsi auton lähelle lasketellen. Rinteitä pitkin lykkiminen se vasta hikistä puuhaa onkin!

Tämän päivän sää on toisinto eiliseltä. Eipä siis valittamista. Lihasten verryttely mielessä päätimme viettää hieman rennomman päivän ja ajoimme aamupäivällä Porolaavulle, jonne jätimme auton parkkiin. Lähtöpisteestä reitti Tiaislaavulle on jotakuinkin tasainen. Tosin pehmeässä lumessa tallustaminen oli sekin ihan hyvää tasapainojumppaa. Yllättävän hyvin merkityt reitit kantoivat. Polun sivuun ei paljon auttanut poiketa. Hankikantoa ei ollut vaan saman tien kuului - plumps - ja huomasi pudonneensa polvia myöten hankeen.

Lintutornilla ei ihmeellistä kyllä juurikaan tuullut. Takapenkkiläinen jätti raput suosiolla väliin. Oli otollinen hetki hengähtää ja kuin elokuvissa konsanaan lintutornin juurella oli tarjolla paikka auringossa! Siinä samalla sai napsittua myös tasokkaita taidekuvia. :)

Reippailun jälkeen menimme lounastamaan Cafe Loimuun. Yllättäen terassi oli aivan tyhjä - sinne siis. Myöhäinen iltapäivä taitaakin olla nyt paras aika ravintolaruokailuun. Vain muutama muu sattui ravintolaan samaan aikaan. Muutoin Pyhän alueella on suht´ paljon väkeä. Paitsi metsäpoluilla. Ainakin tänään saimme aivan rauhassa kuljeskella. Laavulle osui toinen pariskunta, mutta sopuisasti paistelimme makkaraa. Rinteissä porukkaa on myös aika vähän, joten ehkä perinteistä suksikansaa on tällä hetkellä enemmän. Tai liekö etätyössä olevia. Autoja ja asuntovaunuja näkyy paljon, mutta onneksi ruuhkaa ei ole missään.

Päivän retkellämme bongasimme myös koppelon, joka ääniä kuullessaan kipitti piiloon varvikkoon. Koppelon suojaväri on ihan täydellinen. Maastoutui täysin luontoon. Jäimme paikallemme odottamaan ja hetken tuumaustauon jälkeen lintu asteli takaisin pienen puron luo varovaisesti kuin hidastetussa filmissä askel kerrallaan. Hiljaa hiipien se totesi reitin turvalliseksi ja kuski sai napsittua kuvia. 

Ilmavoimien hävittäjätkin kävivät morjestamassa. Taivaan täyttää mahtava jyly, mutta harvoin koneita edes näkee. Hävittäjät tekivät taivaalle kiemuroita ja koukeroita ja melkein kiersivät kuunkin!

Kohta saunaan. Sen jälkeen lepoa, peitto korviin ja kohti huomista päivää!

Loma & loistokelit Pyhällä!

Ajelimme eilisen päivän Pyhälle. Savossa pikapysähdykset takapenkkiläisen veljen luona Pöljällä ja vanhempien luona Iisalmessa. Aamun startti hieman viivästyi, joten olimme perillä mökillä klo 1.00 yöllä. Pari tuntia vierähti, kun kuski viritteli ensin tulet takkaan, purimme täpötäyden auton reissukamppeista, petasimme, peseydyimme jne. Onneksi ihanat naapurit pakkasivat mukaan olennaisimman eli kuohuviinin! Takkatulen loimussa oli lopulta mukava tovi rauhoittua ennen peiton alle kömpimistä

Aamu - tai no - aamupäivä ei olisi voinut kauniimpana kirkastua. Täysin pilvetön, sininen taivas ja lämpöasteita noin kymmenen. Upea ulkoilukeli! Täytyy tosin myöntää, että aamuyön puolelle venähtänyt ajomatka on tänään hieman verottanut tarmokkuutta, mutta toisaalta lepäämään ja rentoutumaanhan tänne tultiin. Käveilimme kaupalle ja jäimme pitkäksi toviksi seuraamaan pienten laskettelijoille taituruutta, sitkeyttä ja hassuja tilanteita. Ei pelko paina, kun laskettelusukset laitetaan jalkaan jo noin puolen metrin mittaisena! Kuski kävi auttamassa yhtä pientä "Tanja Poutiaista", kun monot eivät kertakaikkiaan asettuneet suksisiteisiin ja pientä turhautumista alkoi olla jo havaittavissa. Tappi ei hämmennykseltään huomannut kiittää, mutta singahti saman tien tyytyväisenä rinteeseen!

Yöllä ei näkynyt revontulia, kirkas kuunsirppi kuitenkin. Taivas tummeni täysin vasta puolen yön aikaan. Sen sijaan pupusia pomppi pientareilla toinen toisensa perään. Ovat poroja viisaampia - lyhyen eestaas pomppisen ja tilannearvion jälkeen loikkivat aina metsään päin. Pari kettua sen sijaan meinasi ottaa hännän tupsuun puskurin pölyt. Jarrutus ja ketturepolaisen pikaspurtti kuitenkin pelastivat. Poroja näimme vain yhden, joutsenpariskuntia useita, perhosiakin vaikka kuinka paljon! Kärppäkin suti tovin keskitien paikkeilla ennen kuin tassut ottivat pitoa ja otus pääsi turvaan.

Täksi viikoksi on luvattu loistokelejä. Taitaa tosin takapenkkiläisen rinnelaskut jäädä muutamaan kertaan. Aurinko sulattaa lumet ja näillä lihaksilla ei suksi paljon lumihyhmässä käänny. Ehkä täytyy edes kerran käydä mutkamäkeä kurvailemassa. Kotipihalla alkoivat kukat juuri parahiksi kukkia ennen pohjoiseen lähtöämme. Sinivuokotkin jo pilkistivät. Ja sisällä puolestaan anopin antamat kukkaset ne vasta kukkivatkin. Ai ai - huomenna alkaa arki. Ja toisilla loma!

Kosket kohisevat ja kinokset kituuttelevat - on kevät!

Vantaankoski kuohuu ja kohisee. Kinosten pinnat painuvat ja narsissit puskevat jo mullan alta pintaan. Tuuli vielä tuivertaa viileästi, mutta samaan aikaan aurinko lämmittää lempeästi. Pari viikkoa sitten varsinkin metsät olivat vielä lumen peitossa ja Vantaanjoen varressa viimeiset jäät odottivat irtoamistaan.

Tänään kevään ensimmäisellä pyörälenkillä näimme jo leskenlehtiäkin. Ja mikäs muuten oli takapenkkiläisen pyöräillessä! On nimittäin kaikkien aikojen ensimmäinen työsuhdemenopeli alla. Ei auto, mutta aika liki kuitenkin! Sähköavusteinen polkupyörä on aika vinha menopeli. Enää ei tarvitse kuskin perässä sinnitellä tuuperruksen rajamailla. :) Pyöräliike Lundberg Keravalla on suosittelemisen arvoinen liike, jos pyörän hankinta on mielessä. Asiantuntevaa ja ystävällistä palvelua ja kaikki sujui joutuisasti.

Pääsiäinen elellään rauhallisesti kotona. Ulkoillaan ja touhutaan kotihommeleita. Kuski vaihtoi jo kesärenkaat autoihin ja pian päästään myös haravan varteen pihapiiriä putsaamaan. Pihalla on nipussa myös yläterassi. :) Kuskin olisi tarkoitus sellainen nikkaroida - aivan talon alkuperäispiirustusten mukaisesti. Kauan on puhuttu, että jonakin päivänä sellainen olisi hieno rakentaa. Ja nyt se tapahtuu! 

On mukavaa, että pääsiäinen katkaisee hieman etätyöarkea. On aikaa sekä levätä kunnolla, että touhuta askareita kaikessa rauhassa. Siispä kaunista ja aurinkoista pääsiäisen aikaa!