Länsirannikon kierros alkakoon!

Pari vuorokautta Oulussa vierähti nopsaan ja tänään aloitimme varsinaisen länsirannikon katselmuksen. Ja hitsin pimpulat - kylläpä on jo yhden päivän aikana ehditty nähdä rannikkokaupunkien kauniita ja idyllisiä puutalomiljöitä. Päivä eteni reittiä Raahe, Kalajoki, Kokkola, Pietarsaari ja Vaasa. Raahessa pistimme auton parkkiin ja jalkauduimme vanhojen talojen reunustamille mukulakivikaduille. 

Hetken kuljeskeltuamme huomasimme jykevän Raahen kirkon ja pitihän sen ovea mennä kolkuttelemaan. Auki oli ja voi kuinka sievä harmaa ja ulkoapäin hieman synkän näköinen kirkko olikaan. Hienosti maalatut ja toisiinsa sointuvat värit toivat kirkkosaliin valoisuutta ja kokonaisuus oli soma. Kirkko on valmistunut vuonna 1912 ja sen alttaritaulun on maalannut Eero Järnefelt. Rannikolla kun ollaan, kirkko on toiminut maamerkkinä ja majakkana merenkulkijoille. 

Soma oli myös torin reunalta löytynyt kahvila Langin Kauppahuone, jonka yhteydessä on myös hotelli. Rakennus on viimeisen päälle entisöity ja koko ravintolamiljöö pikku putiikkeineen on talon tyyliin sopivasti kalustettu vanhoilla mööbeleillä.

Raahesta löytyi myös ihan viralliseksi nähtävyydeksi mainittu Suomen turhin silta. Sehän piti kaivaa esiin. Melkein kirjaimellisesti. Silta nökötti keskellä epämääräistä ryteikköä ja kyllä sillä meidän silmiimme ihan tarkoituskin oli - sen verran iso vesimonttu sen alta pilkisti. Kaikenlaisella sitä turistia höpläytetään! Takapenkkiläinen sai tovin juosta metsän öttiäisiä pakoon ennen kuin autoon oli menemistä.

Kalajoen hiekkasärkät olivat seuraavana reitin varrella. Ovathan ne hienot, mutta ei niiden näkeminen mitään wau-efektiä saanut aikaiseksi. Ehkä Kalajoen särkkien kohdalla riittää, jos ne on kerran pari jo nähnyt. Sen sijaan kumpaisellekin oli yllätys, miten suuri viihde- ja hotellikeskittymä särkkien läheisyyteen on muodostunut. Oli melkein kuin jokin laskettelukylä, mutta viihdykkeet hieman toisenlaisia: vesipuisto, liikennepuisto, minigolf, kauppoja, mökkejä ja mitä kaikkea muuta lie ollutkaan. 

Kalajokea enemmän meihin teki vaikutuksen Kokkolan Vattajanniemen hiekkaranta-alue. Niemen kärjessä oli myös mökkialue, mutta punaiset mökit näyttivät näteiltä meren rannassa ja niitä oli kohtuullisen sopuisa määrä. Merimaisemat aukesivat joka suuntaan ja näkymät olivat hienot. Vattajan hiekkadyynit ovat Suomen laajimmat. Avointa hiekkarantaa on 15 km ja dyynien lomassa kasvava rantavehnä antaa oman luonteensa näkymille.

Kokkolasta löytyy myös yksi Suomen laajimmista puukaupunkikokonaisuuksista, joten sinnehän piti myös jalkautua. On somia taloja! Joidenkin talojen pihatkin henkivät mennyttä aikaa ja juorupeilit kertoivat, että siinä ne talon emännät ovat kutimineen istuneet ruudun takana ja seuranneet kylänväen edesottamuksia. J. V. Snelmanin ensimmäinen kotikin sattui kohdalle. Kokkolan vanhaa kaupunkia kutsutaan nimellä Neristan ja siihen kuuluu kaiken kaikkiaan 12 korttelia. Suurin osa puutaloista on 1810-1880-luvuilta.

Vatsa kurni parahikseen juuri silloin, kun lounaspaikat olivat jo lopettaneet lounaan tarjoilemisen, joten ei ollut enää väliä, missä ruokailisimme. Koska turistin toivelistalla oli Mustakarin kesäravintolan katsastaminen, suuntasimme sinne. Reteesti siis lounasta a la carte listalta tilaamaan! Maukasta oli lohi ja lihaleike ja varsinkin runsas jälkkäri ruokahetken kruunuksi.

Pietarsaaresta puolestaan bongasimme 1700-luvulta olevan Rosenlundin pappilan ja sitä ympäröivän rovasti Aspegrenin perustaman puutarhan. Pappilassa oli yksityistilaisuus, joten kiertelimme puutarhassa, josta vuokrataan palstoja myös ulkopuolisille. Moninainen ja värikylläinen oli kasvien, kukkien ja vihannesten kirjo tällä yrttimaalla. 

Alkuillasta pääsimme perille Vaasaan ja lähdimme vielä pienelle iltakävelylle. Ihan uskomaton tuuri on ollut tänäänkin sään suhteen. Sade alkoi noin 50 km ennen Vaasaa ja iltalenkin aikaankin tihkuutti vain hieman. Hieman alempana rannikolla sade-ennätyksiä on rikottu, mutta me taidamme kulkea juuri ja juuri pahimman saderintaman perässä. Huomenna pyörimme vielä tovin Vaasan kohteissa ja sen jälkeen seuraava etappi on Kristiinankaupunki ja illaksi Poriin, joka onkin varsin tuttu paikka! Asuuhan siellä hyvät ystävämme ja takapenkkiläisen kummipoika.