lauantai 30. heinäkuuta 2016

Liettuan rajan liepeille, 380 km

Sadekuurojen saattelemana lähdimme aamulla matkaan, mutta sadetamineet saimme riisua varsin pian. Seurasimme synkkää saderintamaa ja ajoitus hotelliin saapumiselle oli täydellinen. Majoittumisen ja suhkuttelujen jälkeen ukkonen alkoi paukkua rajun sateen myötä.

Jos ei eilinen palatsi huoneen osalta ollut kummoinen, tämän päivän hotelli on oikea karamelli. Vielä emme ole tarkemmin ennättäneet tutkia paikan historiaa, mutta seinäkyltit kertovat, että EU-rahaa on tähän komeuteen sijoitettu.


Illallinen kahdelle.

Ei  menty ruusutarhaan...
Oho - salama päällä!
Tasamaat vaihtuivat jo onneksi hieman kumpuilevampaan maisemaan ja viivotinsuorien teiden sekaan on eksynyt jo muutama mutkakin. Iltatepastelut saattavat jäädä väliin, jos taivas ei selkene. Eipä tuo haittaa -  rauhallinen ilta kauniissa huoneessa passaa hyvin.  Huomenna huristelemmekin jo Liettuan puolelle. 

Tämän päivän osalta ei juuri raportoitavaa nähtävyyksien tai muun osalta. Entisestään korostuu se vaikutelma täällä keski-Puolan "aroilla", että tuloerot ovat suuret. Keskellä ränsistyneitä mökkejä saattaa yht´äkkiä olla muutama tyyriin näköinen talo. Paljon on myös kesken jääneitä omakotitaloja tai asuttuja taloja, joita ei ainakaan ulkoa päin ole viimeistelty loppuun.

Päätämme raporttimme tältä päivältä tähän!


Ps. Löytyihän tällekin päivälle nähtyvyys. Olemme Raczki-kylässä EU-rahoilla saneeratussa kulttuuri- ja turismikeskuksessa, joka tarjoaa konferenssi- ja majoitustiloja ja vaalii alueen kulttuuria. Tiluksilla on kenraali Michal Ludwig Pacin palatsin rauniot ja puutarha-alue.




Tällainen palatsi oli...


...ja tämä on jäljellä.





Ja vielä pieni yksityiskohta käsityötaidosta eli verhosta.