Aurinkoinen Berchtesdgaden - ajoa nolla kilometriä

Parkkeerasimme auton Burmesterhausin parkkiruutuun noin klo 1.45. Voitte kokeilla joskus, mitä tapahtuu, kun takana on laivamatka ja kaksi päivää putkeen autokyytiä tuulisella moottoritiellä. Ihmisen tasapaino alkaa temppuilla ja olo on kuin pienessä huppelissa. Näin kävi kahtena viimeisenä päivänä ja väsymys varmasti myös vahvistaa tätä tunnetta. Yöllä kuski kaatui sänkyyn kahden jälkeen ja takapenkkiläinen vaille kolme. Oli pakko suihkutella päivän reissutomut päältä ennen puhtaisiin ja ihanan tuoksuttomiin lakanoihin kääriytymistä. Hieman yliväsymyksen puolelle on menty, mutta juuri tällä hetkellä kuski nukkuu autuaasti ja takapenkkiläinen viettää rauhallista hetkeä blogitarinoinnin parissa. Tulikin muuten hauska "kuulijapalaute". Onko takapenkkiläinen nyt takapenkkiläinen, kun alla on auto? Voisi kirjaimellisesti olla, mutta mukavampi on istuskella kuskin vieressä eli vieruspenkkiläinenkö..? Ehkä kuitenkin jatkamme takapenkkiläis-termillä.

Horrostelimme yhteentoista asti enemmän ja vähemmän unten mailla ja sen jälkeen ilmoitimme majatalon isännälle, että hereillä ollaan. Kävi kutsu aamiaiselle. Etenkin tänä aamuna arvostimme tätä elettä todella, todella paljon. Ei nimittäin yöllä jaksettu välittää siitä, että aamuksi ei ole leivänmurustakaan tarjolla. Suuret kiitokset siis Heikille ja Markelle! Kuulumisten vaihtamiset rönsyilivät iloisesti, joten vietimme pitkän tovin aamiaisherkuista nauttien. Sen jälkeen suuntasimme kylän keskustaa kohti ja lankesimme ensimmäiseen vanhaan tuttuun houkutukseen: aivan majatalon lähellä on soma jäätelöbaari, johon oli pakko mennä nauttimaan "ne tavalliset" eli annokset, jotka  täällä aina nautimme. Kuten ystävä totesi "pään kokoiset annokset". Näin on. Päätimme, että olemme ansainneet herkkuhetken.

Berchtesgaden on ollut aurinkoistakin aurinkoisempi tänään. Lämpötila jotakuinkin +34 eli melko paahtava kuumuus. Tepastelimme kylällä rauhallisesti, katselimme jälleen kerran kauniita vanhoja rakennuksia, ihastelimme vuoria. Tänne ajaessa muistelimme, että ensimmäisillä moporeissuillamme ihmettelimme matkan varrella maissipeltoja, auringonkukkapeltoja, tuulimyllyjä (niitä isoja tuulivoimamyllyjä), unikkojen runsautta, Ranskan rannikoiden kauneutta ja Alppien vuorimaisemia, jotka saivat haukkomaan henkeä. Miten voi olla samaan aikaan niin ylevän suurta ja niin pienen pientä kaunista tällä upealla maapallollamme! Ihmeellistä, toteamme jälleen kerran.

Otimme ystäväpariskunnalle kuvan juhannussalosta, joka tosin koristeista päätellen on saattanut olla paikoillaan jo joulusta tai pääsiäisestä asti. Ystävät lomailivat Ruotsissa juhannuksen aikaan ja toivoivat näkevänsä juhannussalon, koska Ruotsissahan niitä on joka kylässä. Ei ollut. Mutta täälläpä on - ainakin jokin sen tapainen! 

Vietimme rauhallisen päivän. Ilman mitään sattumuksia. Hyvä päivä! Pikkuisen on pesty nyrkkipyykkiä, ostettu aamiaistarvikkeita, tavattu ystäväisäntäemäntäpariskunta, huomenna tulee lisää tuttuja taloon (sattumalta!) ja toivottavasti aurinko jaksaa lämmittää. Tosin hieman kohtuullisempi porotus olisi ihan hyvä.  Kotona kaikki on hyvin. Tosin naapurin ihanilta tuli viesti, että olivat käyneet pihallamme varakotijoukkoja moikkaamassa - nilkkoja myöten vedessä! Ilmeisesti kukkia ei ole tarvinnut kastella. Naapuritkin taisivat käydä vain vesileluilla leikkimässä!