Niinpä vain helli lämpö ja aurinko viikonloppuna, vaikka vesisadetta uumoilivat ennusteet. Jos talvi aina yllättää, niin jaksaa kevätkin joka vuosi hämmästyttää. Metsät ovat täynnä valkovuokkoja ja pihan kukkapenkeistäkin kitketään valkovuokkoa ja metsämansikkaa! Ihan hassua.
Viikonlopun ja sateisen maanantain jälkeen luonto värittyi voimalla vihreäksi. Kevään kaunein vihreä on puissa ja pensaissa juuri nyt. Ensimmäisen kerran tänä kevääni teki mieli kesäkukkaostoksille. Mutta kuinkas ollakaan, useamman kukkakaupan valikoimat olivat todella nihkeät. Tarjolla oli hävettävän paljon paleltuneita tai muuten nahistuneita kukkasia ja suurin osa vielä ihan normaalihintaan. Hui, hui - jotakin onneksi löytyi, mutta täytyy palata kukkaostoksille hieman tuonnempana. Sitä paitsi eipä loppujen lopuksi ole valittamista. Takapenkkiläinen vietti viikonloppuna synttäreitä ja tuntui, että ystävät ja lähipiiri oli kyllä löytänyt aivan ihastuttavia kukkasia lahjaksi asti. Upeita ovat. Kiitos kuskin vanhemmat, ihanat naapurit molemmin puolin, Helinä-ystävä ja oma kuskikulta.
Ja kyllähän naapurin setä ja täti pääsi taas yllättämään, mutta oli syytä juhlaan heilläkin. Synttäreiden lisäksi kilisyttelimme laseja heidän hääpäivänsä kunniaksi. Sattuvat nämä juhlallisuudet peräkkäisiksi päiviksi. Nam - mansikkaisen poreilevaa!
Synttäriviikonloppuna kävimme myös pyöräilemässä ja päädyimme limpparille Annan kartanoon Tuomarinkylään. Samassa paikassa kävimme edellisenä päivänä synttärilounaalla. Miljöö on kesällä kaunis vanhoine rakennuksineen ja niittyineen ja tunnelma on rento.
Helatorstaina pääsimme ensimmäisen kerran yhdessä mopoilemaan. Oli todella lämmin päivä ja tuulikin leppoisa. Kiertelimme pikkuteitä Porvooseen lounastamaan joen rantaan. Takaisin pyörälle päin kävellessä kuulimme huhuilua ja mitäs kummaa - Baltian matkakaverithan siellä juuri pistivät mopoansa ruutuun! Uskomaton sattuma ja ajoitus. No, siitäpä sitten vielä kahville ja jälkkärille heidän kanssaan kuulumisia vaihtamaan. Lopuksi pieni kävely Porvoon vanhassa kaupungissa ja sen jälkeen kurvaillen kotiin.
Melko mukavia kesäisiä puuhapäiviä on vietetty ja helatorstai katkaisi hyvin normaalin viikon. Tosin päiväthän siinä sekaisin menevät, kun arkipyhää pukkaa, mutta väliäkös tuolla. Virkistävä viikonloppu. Ja joutsenkin vielä tavattiin jotakuinkin ystävän takapihalla, rakenteilla olevalla ulkoilualueella. Uljas näky aina.
Vähitellen uskaltaa jo jäädä naapureiden kanssa juttelemaan, piipahtaa ravintolaan ja muutenkin liikkua pikkuisen normaalimmin. Jospa jonain päivänä pääsemme vielä maskeista ja käsidesihöyryistäkin eroon.
