Aurinko kurkisti puolen päivän aikaan tai pikemminkin pilvien lomasta kajasti vaaleanpunainen loimu. Sininen hetki on nimensä veroinen. Kaunis sinerrys heijastuu hangesta ja taivaasta. Maisemasta ei aina erota, siintääkö kauempana metsänreuna, pilvireunus vai taivas. Lähdimme puolen päivän aikaan tepsuttelemaan Tiaislaavulle. Tänään on tuullut melko reippaasti, joten metsäretki oli sopiva vaihtoehto. Ja ainakin punaiset posket saimme palkaksi!
Kannustimme metsäpolun varrella ulkomaalaisryhmää, joka oli retkellä fat bikeilla. Eivät auttaneet leveät renkaatkaan. Jäljistä päätellen pari polkijaa oli kellahtanut lumihankeen ja kohdallamme heistä harva pääsi polkemalla pientä mäen nyppylää ylös asti. Kehveli, kun kohdalle sattui vielä kaksi tarkkailijaa! Olimme kuitenkin kannustavia ja tsemppasimme turistiparkoja. Reippailun jälkeen menimme hotellille glögille ja ihailimme sieltä avautuvia, lumisia maisemia.
Glögi-mukillisen hinnassa ei ole Lapin lisää, mutta ei glögissä ole myöskään rusinoita ja manteleita. Eilen arvelimme saaneemme glögitiivistettä. Sen verran sokerihuuruissa olimme yhden mukillisen jälkeen. Tuntui kuin suu olisi vuorattu sokerimassalla!
Reippailun jälkeen ajelimme katsastamaan Luoston maisemia. Kovin vähän oli väkeä liikkeellä Luostollakin. Liekö ensi viikko vilkkaampi? Paluumatkalla päätimme vielä käväistä Koparassa iltapäiväkahvilla ja siellä olikin piha täynnä autoja ja turistibusseja. Onneksi väki oli huskyajeluilla tai muilla safareilla eikä kahvilassa ollut kuin muutama ihminen. Koronapassit tarkastetaan joka paikassa ja kasvomaskeja suositaan. Hyvä niin! Kuski huomasi tien varren puissa koppeloita, joten U-käännös ja auto tien poskeen parkkiin. Vaikka tänään on tuullut kovasti, on painava lumi tiukasti kiinni puissa ja pensaissa.
