Sunnuntaina tuprusi ensin lunta ja sen jälkeen hanget kimmelsivät auringonpaisteessa. Koska oli loistokeli, lähdimme iltapäivällä testaamaan tuliterät lumikenkämme. Sininen hetki laskeutui pienen pilviverhon takaa yllättävän joutuisasti.
Metsät ovat nyt kuin satukirjoista tai Hollywood-elokuvista. Lumitupsuja on jokaisen pienenkin oksan päällä - kuin pumpulista aseteltuina.
Välineurheilua se on lumikenkäilykin siinä mielessä, että viime kerralla takapenkkiläisellä oli lainassa itseään kaksi kertaa kookkaamman kaverin lumikengät. Ei ollut ihan niin näpsäkkää meno silloin kuin tällä kertaa. Erilliset säärystimet pitivät lumet pois kengistä ja sauvat avittivat rinteiden kapuamisessa. Takapenkkiläiselle puolen metrin nyppylä oli jo vähintäänkin vuorikiipeilyä!
On hauska laji tuo lumikenkäily. Saa nauttia luonnosta, ulkoilmasta, liikunnasta. Voi ihmetellä pupujen ja muiden metsän asukkien jälkiä ja kuunnella samalla erilaisia, kummallisia ääniä lumen pinnasta. Hangen pinta kumisi hauskasti, kun hanki petti pikkuisen kengän alta. Muutoin oli ihan loisto "pito". Ei juurikaan upottanut. Aukealla pellolla oli ihan eri tunnelma kuin satumaisessa metsässä. Kiva, että pääsimme molempiin.
Maanantai-iltana, juuri ennen Zoom-tanssitunnin alkua naapurin ihana täti kysyi, ehdinkö piipahtamaan "aidalla" eli talojemme välisellä - no, aidalla. Hän oli hakenut kaupasta pullat ja taiteillut niistä somia laskiaispullia. Ja jopas jaksoimme pistää jalalla koreasti! Nami, nami ja kiitos naapurin ihana täti! :)
