Aamulla kahvikuppiin ilmestyi pupu ja ulkona silmiin tuijotti muhkeasarvinen poro. Ikkunan takana loikki pikkuruinen orava. Metsässä sirkuttivat kuukkelit ja pieni teeri-tipunen viipotti metsäpolun yli. Muutama hyttynen inisi leudoimmissa paikoissa, mutta toistaikseksi inisijöiden ja paarmojen suhteen tilanne on ihanteellinen - ei ole haitaksi asti.
Nukuimme pitkään ja rauhallisen aamiaisen jälkeen suuntasimme helpolle reitille. Ajoimme Porolaavulle ja jatkoimme sieltä Tiaislaavun kautta lintutornille. Kuski popsi mustikoita ja kantoi kämmenissä Lapin kultaa - hillaa - takapenkkiläiselle. Mustikkaa ja hillaa näyttää tulevan melko mukavasti. Marjat ovat vielä aika pitkälti raakoja, mutta jäljistä päätellen marjastajia on kyllä apajilla käynyt.
Jälleen kerran on todettava, että Pyhän maisemat näyttävät aina erilaisilta eri vuodenaikaan. Nyt lintutornista katsellessa näytti välillä kuin maisemat olisivat öljyväreillä siveltyjä. Luonto on täällä aina kaunis eikä vuodenajalla ole väliä. Ilma oli tänään ulkoilulle aika täydellinen. 16 astetta lämmintä ja tuulta sen verran, ettei öttiäisiä näkynyt. Tasainen tepastelutahti ja helppo reitti olivat hyvä aloitus Pyhä-rupeamalle.
Huomenna on vuorossa uudet kujeet ja reitit. Yritämme etsiä tällä Pyhä-reissulla hieman myös uusia, ennen käymättömiä kohteita ja reittejä. Säänkin pitäisi koko ajan kääntyä vielä suotuisampaan suuntaan. Tänään meinasi lettovillaltakin lähteä hiukset päästä!
