Takapenkkiläinen on kevään aikana kerännyt rohkeutensa ja tehnyt paluun kilpatanssiparketille. Vanhalla ylioppilastalolla järjestettiin lauantaina 6.4. ProAm-kisat ja sehän tarkoittaa sitä, että amatööritanssijalla on parinaan ammattilaistanssinopettaja. Tällaisia kilpailijoita on Euroopan maista Suomessa kaikkein eniten. Tällä kertaa mukana olivat myös pyörätuolitanssijat ja heitä katsoessa tuli ensin liikutus ja pian unohtui se, että tanssi tapahtui pyörätuolissa. Niin taitavaa meno oli ja toisaalta mieltä lämmittävää katsoa sitä nautintoa, jota tanssi kaikille tuo. Kisatapahtuman on Suomeen tuonut meidänkin oma lattarivalmentajamme Helena Ahti-Hallberg.
ProAm-tapahtuma on lämminhenkinen, kannustava ja hyväntuulinen. Pukuloistoa riittää ja jokainen tanssija nauttii päivästä tismalleen omien taitojensa mukaisesti. Pukuhuoneissa kaveria autetaan ja kanssakilpailijoille hurrataan. Paljon kauniita kommentteja tuli takapenkkiläisellekin tuiki tuntemattomilta ihmisiltä.
Päivä alkoi kahdella vakiotanssilla. Yhteensä tansseja on viisi, mutta näin ensimmäisellä kerralla aloitettiin maltillisesti eikä sijoituksillakaan ollut mitään väliä. Tarkoitus oli vain nauttia päivästä ja palautella muistiin kilpailupäivän kulkua. Sijoitukset olivat siksi aika muikeat: hidas valssi 2. sija ja tango 2. sija. Pro-ope Markku Hyväriselle jättimäiset kiitokset yhden unelman toteuttamisesta! Mikäs oli ollessa, kun Markun puoliso Disa Kortelainen huolehti meikin ja kampauksen ja ihana prinsessapukukin löytyi hänen kauttaan. Täyden palvelun pro-pari Kuopiosta. Kun kaikki ilman muuta ramppaavat alvariinsa Kuopiossa, menkää tanssimaan Tanssikoulu Tanssin-iloon ja kaunistautumaan Studio Bettinaan! Ovat muuten ihan lähekkäin Kuopion keskustassa.
Tanssirupeama jatkui iltapäivällä kolmella latinalaistanssilla (niitäkin kaiken kaikkiaan viisi). Sijoitukset: Samba 1. sija, Rumba 2. sija ja Cha cha 3. sija. Ainakin yksi erittäin onnellinen tanssioppilas liiteli siis parketilla. Kun vielä kuski oli huoltojoukkona, eipä ollut hätää. Oli helpottavaa, että kuski huolehti kuljetuksista, kantamisista, juomista ja kaikenmoisista pienistä hälytystehtävistä parketin laidalla. Myös sponsoroinnista!
Sattuipa niin, että (ehkä jonkun tanssijan vinkistä 😏) paikalle saapui myös maikkarin Kymppi-uutisten toimittaja ja kuvaaja tekemään Kympin loppukevennystä. Ja kukapas se siellä kevennyksessä vilahtikaan!
Kaikkein liikuttavimmat hetket olivat ne, kun ystäviä saapui paikalle kannustamaan. Se tuntui aivan erityisen tärkeältä ja lämpimältä. Toi tipan jos toisenkin silmäkulmaan ja keskittyminen melkeinpä herpaantui. Monet ystävät elivät muutenkin päivässä mukana ja puhelin piippasi viestejä kisojen jälkeen. Kiitos!💖
Jos työttömyydestä on ollut jotakin hyötyä, niin se, että kilpailuihin on voinut valmistautua rauhassa ja treenata sydämen kyllyydestä. Tanssisalilla on tullut vietettyä tovi jos toinen ja vaikka itsestä tuntuu, ettei kehitystä tapahdu, kyllä taidot vähitellen pikkuisen paranevat. Taito- ja tekniikkalaji vaatii hurjasti oikeita toistoja.
Paluu normaaliarkeen on alkanut vähitellen. Olo on fyysisesti väsynyt, mutta henkisesti takapenkkiläinen leijailee vielä tanssitähtipölyssä. Tänään kävimme happihyppelyllä lievästä reiden rasitusvammasta huolimatta. Pääsiäisen jälkeen satanut lumi sulaa vauhdilla pois, lämpömittari näyttää plusasteita ja lenkkipolun varressa huomasimme jo pensaissa silmuja. Taisi kuskikin saada hieman lisäinspiraatiota lauantain kisoista, cha cha cha!
Yksi unelma on toteutettu ja syyskuulle on jo sovittu seuraavat kisat. Kuskille kiitos kaikesta kannustuksesta ja mukana elämisestä. Samoin ystäville - heiltä saatujen suloisten kukkasten myötä!
.jpg)
