On sadetta pidelty...

Saderintama parkkeerasi tänään Pyhätunturin päälle. Kun sade lopulta lakkasi, oli ilma sankkana kosteudesta ja kasvit kauniina kastepisaroista. Lepopäivä siis. Sen verran kuitenkin ulkoilimme, että tallustimme Huttu-Uulaan syömään ja sieltä jälkkärimunkkikahville Naavaan. Kaunista katseltavaa riitti lyhyelläkin ulkoilulenkillä.

Mökki on siivottu ja kapsäkit jotakuinkin pakattu. Huomenna taivallamme reittiä Rovaniemi-Haaparanta-Oulu Iisalmeen. Haaparannassa piipahdamme Haglöfsin outletissä ja Oulussa Retkitukussa. Yövymme Savon sydämessä kuskin appivanhemmilla ja lauantaina porhallamme kotiin. Etelään onkin luvattu sopivasti "hellettä".

Satuimme Pyhän rauhaan parahiksi, kun ruska on kauneimmillaan. On levätty ja nautittu ja takapenkkiläinenkin on toipunut taudista. Näissä maisemissa tautikin taittuu!

Päivä Sodankylässä ja vähän matkan varrellakin

Lepuutimme kehoa tämän päivän ja ajelimme Sodankylään, teimme pikkuostoksia ja juttelimme tovin paikallisen kultasepän ja koruliikkeen omistajan kanssa. Kaksi lempeää koiraa toivotti meidät tervetulleiksi hännän heilutuksilla. Toinen ei jaksanut edes tervehtimään tulla. Olivat kuulemma olleet eilen patikoimassa ja tänään toipuivat tunturiretkestä. Tuttu tunne! Olimme hövelillä päällä, joten ostimme lahjat toinen toisillemme. Jos piipahdatte Sodankylässä ja paikallinen korumuotoilu kiinnostaa, poiketkaa Taigakoruun. 

Maanteiden varsilla ei täällä paljon katuvalot loista, mutta ruskan aikaan näyttää kuin koivut hehkuisivat kirkasta valoa. Keltaiset lehdet melkein häikäisevät. Varsinkin, jos aurinko vielä pilkahtaa.

Pyhälle takaisin körryytellessämme, noin 15 km Sodankylän jälkeen, poikkesimme katsomaan, mikä nähtävyys on Porttikoski. No - ensinnäkin ihan metsän keskeltä löytyi Porttikosken tanssilava: pieni, hyväkuntoinen, oikein perinteinen tanssilava. Siitä hieman eteenpäin kuljettuamme olimme kosken törmällä. Allamme näkyi Kemijoen sivujoki Kitinen ja seisoimme joen varrella jylhien kallioiden päällä. Pitäisi malttaa useamminkin poiketa pääväyliltä paikallisia nähtävyyksiä katsomaan. Ainakin täällä kansallispuistojen keskellä liikkuessa.

Koski ei nyt kuohunut, mutta joskus kesäsunnuntaina pitäisi sattua paikalle, kun Kemijoen voimalaitos ohijuoksuttaa vettä Kurkiaskan voimalaitoksen suluista.

Poikkesimme vielä Luostolle lounastamaan ja moikkasimme poroja matkalla. Mökilläkin oli vielä metsäneläin nököttämässä. Jänis taisi olla marjametsällä mökin takana. Pupu lähti rivakasti kiitämään, kun kuski yritti tehdä tuttavuutta.

Nyt saunaan ja pian taas torkkumaan! Sielu lepää.

Pikku retki Aittakuruun

Jatkoimme verkkaan tahdin retkeilyä ja kävelimme Aittakuruun rakkarinteisen kurun pohjalle ulkoilemaan. Helppo reitti eikä juurikaan nousuja. Ainoastaan kurun pohjalta kipuaminen ylös - toipilas taivalsi etanan vauhtia, ettei hiki päässyt pintaan.

Makkaranpaistopaikalla varmistimme, ettei kuukkeliparvi lymyile naavatuppojen takana valmiina iskemään herkkujen kimppuun. Ei näkynyt kuukkelin kuukkelia, mutta eipä ole näkynyt juuri muitakaan metsän eläimiä. Muutama poro tallusti tien penkalla, kun taivalsimme kurusta takaisin päin.

Jälkiruuaksi nautimme luontokeskus Naavan ravintolassa muurikkaletut jäätelön ja mansikkahillon kera. Nami! Kaupasta poikkesimme hakemaan pientä jääkaapin täytettä ja mökillä kipusimme saunan lauteille löylyttelemään.

Kummasti päivät kuluvat ilman sen kummempia ohjelmanumeroita. Luonnossa vierähtää herkästi useampi tunti ihan vain puiden ja mättäiden hienoa väriloistetta ihaillessa. Vaikka samoja reittejä täällä tallustamme, löytyy aina uutta kummasteltavaa ja katseltavaa.

Ruskaa ja rauhaa Pyhällä

Takapenkkiläinen alkoi parahiksi toipua poskiontelotulehduksesta, kun koitti syysloman aika ja matka Lappiin Pyhän rauhaan. On loikoiltu ja lueskeltu, nautittu olosta takkatulen loimussa. Tänään maanantaina onnistui jo kevyt kävelyretki suht´ tasaisessa maastossa.

Luonto rauhoittaa ja varkain puhekin muuttuu kuiskutteluksi pitkospuita ja metsäpolkuja tallustellessa. Tepastelimme tänään Tiaslaavulle ja lintutorniin. Alla kuvakimara polkujen ja pitkospuiden varrelta.

Tiaslaavulla kuukkelit pyrähtelivät ympärillä ja meno oli hurjempi kuin Kauppatorin lokeilla. Röyhkeä kuukkeli nappasi makkaran kädestä niin, että napsahdus vain kävi ja camping-kiekura kimposi maahan. Kuukkeliparvi alkoi riitelemään herkkupalasta. Toivottavasti meni sinappi väärään kurkkuun!

Metsässä oli yllin kyllin puolukkaa ja mustikkaa välipalanaposteltavaksi ja syysvärien loistetta sekä maassa että puissa. Lehtipuiden lajikirjo ei tosin näillä leveysasteilla ole kovin laaja, joten lähinnä koivut loistavat keltaisen ja vihreän väreissä.

Kippis luonnon moninaisuudelle, raikkaalle ilmalle ja syysruskan koko komeudelle!

Piipahdus Porvoossa

Lähdimme hakemaan heloja ja ripoja Porvoon Wanhasta Rautakaupasta vaan eipä ollut kauppa auki kuin viiteen asti perjantaina. Helattomina ja rivattomina pistimme auton parkkiin ja menimme tutustumaan Porvoon Ostosten yöhön.

Sopivasti oli väkeä, ei tarvinnut tungoksessa kulkea. Enemmän porukkaa näyttikin tulevan vasta siinä vaiheessa, kun lähdimme ajamaan kotia kohden. Muutama tuokiokuva Porvoon kauniista vanhasta kaupungista.

Kapeat kujat, mukulakivikadut, pikkuiset putiikit ja vanhat rakennukset tekevät vanhasta kaupungista viehättävän. Piikkareilla ei Porvooseen kannata lähteä!

Porvoonjoen toiselta puolen ihastelimme jälleen kerran joenvarren vanhoja, punaisia aittoja, joista Porvoo tunnetaan. Vanhat varastoaitat ovat jo yli 300 vuotta vanhoja ja tänä päivänä uusiokäytössä mm. ravintoloina ja kirppispaikkoina.

Löytyy sitä kaunista katsottavaa läheltä täällä kotimaassakin - Porvoon piipahdus oli jälleen muistutus siitä.