Reissu Savoon ja Suonenjoelta mansikat

Viime vuonna mansikoiden hankkiminen jäi niin viime tippaan, että meinasimme vallan olla kaupan pakastealtaiden varassa koko pitkän talven. Saimme kuitenkin tehtyä kaupat jonkin porvoolaisen maalaismaisemamarjatilallisen kanssa. Tänä vuonna pakkasessa onkin ihan Suonenjoen mansikkaa. Teimme pikaisen kotimaan keikan Savoon ja siinä matkatessa tuli mansikka-asia mieleen ja saimme varattua tarvittavan määrän Suonenjoelta. Kotiin ajellessamme koukkasimme marjatilan kautta ja makealle tuoksui kotimatka sen jälkeen. Nyt on pakkanen pullollaan mansikkaa ja kuski on jo mustikoitakin käynyt noukkimassa. Savossa piipahdimme takapenkkiläisen vanhempien luona ja iltateet nautimme veljen ja hänen tyttöystävänsä luona. On aina ilo nähdä heitä! 

Savon sydämessä on tietenkin suunnattava myös Puijolle. Olimme sen verran myöhään liikkeellä, että torni ja ravintola olivat jo kiinni, mutta maisemat korvasivat sen. Olipas upeat Suomi-näkymät! Puijon tornin ympäristö on laitettu todella tyylikkääseen kuntoon luontopolkuineen kaikkineen. On käymisen arvoinen kohde. Kuopiossa oli vihdoin auki myös Pikku-Pietarin Torikuja, jonne olemme oikeasti yrittäneet viimeisten vuosien aikana päästä lukuisia kertoja. Aina kiinni. Nyt oli mukava nähdä pikkuinen kuja moninaisine käsityöputiikkeineen. Pikku-Pietarikin vilahti kujalla! Kuopion kaupungilla on tapana palkata kesäisin laulava Pikku-Pietari kujalle ihmisiä viihdyttämään. Vanhat puurakennukset ovat yli 100-vuotiaita ja niissä on vuosien varrella asuttu ja harrastettu kaupankäyntiä. Nykyisin puutaloryhmä on suojeltu. 

Koska kuski ei ole poikennut koskaan Kuopion lentokentällä, hurautimme veljen luota lähdettyämme katsomaan paikan. Ja onhan kenttä upealla paikalla aivan järven tuntumassa. Maisemat olivat supisuomalaiset rantakoivuineen kaikkineen. Ilta-aurinko ja kaukana siintäneet sadepilvet loivat kauniit, maalaukselliset maisemat.

Ruokapaikkavinkeistä puheen ollen: kun liikutte Pieksämäellä, kyllä- kaikista paikoista Pieksämäellä - käykääpä Veturitallien Ukko Bistro & Delissä. Oli tosi kiva, rustiikkinen ja tunnelmallinen ruokapaikka, joka löytyi aivan sattumalta, kun nälkä kurni. Bistrossa on lounastakin on tarjolla, kun sopivaan aikaan sattuu paikalle. Oli tyylillä entisöitä ja rakennettu kaikki tilat.

Kävimme tänään moikkaamassa mopedia. Menopeliä oli tänään jo hieman tutkittu Star Service -huollossa ja alustavasti vaikuttaa siltä, että vahinkojen ja kulujen suhteen selviämme suurella säikähdyksellä. Huoltomiehellä oli jo varsin vankka käsitys siitä, mikä on mopossa on rikki. Kustannuksia tietenkin tulee, mutta esim. moottori on näillä näkyminen ehjä, joten varaosia ruvetaan nyt tilaamaan ja viikon päästä on seuraava mopotohtoriaika. Omanlaisensa onni oli, että ajaminen loppui klonksuttelun alettua heti, kun se oli mahdollista. Puolan Yamaha oli liimaillut tarvittavat varoitukset mopediin ja pakannut huolellisesti koko härpäkkeen kelmuun ja kuljetushäkkiin. Totesimme, että asian yksi positiivinen puoli on se, että renkaita ei tarvitse vaihtaa. Ei tullut kummoisesti kilometrejä... Kerromme pipin mopedin tarkemman diagnoosin, kun se on selvillä.

Maanantaina alkavat arkirutiinit pyöriä sekä töiden että harrastusten eli tanssitreenien myötä. Tanssit alkavatkin tehokkaasti viikon päästä viikonloppuna tanssileirin myötä. Tänään otimme jo hieman tuntumaa parkettiin, kun kävimme kahdestamme treenaamassa. Hyvin olivat koreografiat muistissa, vaikka ilman hurja kosteus veikin luiston lattiasta. Tico, tico seuraavaan kertaan!