Päivä Larnacassa

Eilen yritimme selvittää bussireittejä Oroklinista Larnacaan, mutta kun kyläläiset totesivat, että bussiaikataulut ovat yksi sekamelska, turvauduimme taksiin. Yhdeksän euroa - ei paha hinta. Taksien käyntikortteja on kertynyt jo enemmänkin, joten hintaverailua on tehty ja täällä ei yksikään taksi yritä huiputtaa. Jos tolpalla ei satu olemaan taksia, asiakkaat kuskataan omalla autolla. EU - ei onnistuisi Suomessa.

Larnacassa tepastelimme pitkän rantabulevardin, tutustuimme satamassa muinaisen Larnacan linnan rauhinoihin ja museoon ja perinteinen katedraalikierroskin tehtiin.

Kotimatkalle saimme taksikuskiksi herttaisen, vanhan sedän, joka ennätti kertoa hieman hapuilevalla englanninkielellään suurin piirtein Kyproksen historian, oman elämäntarinansa (joutui lähtemään Kyproksen Turkin puolelta kotikylästään, joka nykyään liki autiio), antoi meille kirjan Kyproksen historiasta ja kartan ja tietenkin käyntikorttinsa. Hän mainitsi, että suuresta osasta heidän asiakkaistaan on tullut ystäviä ja se oli kyllä helppo uskoa. Sen verran herttainen setä oli.

Uskottava on sekin, että kaikki täällä ovat erittäin ystävällisiä. Taksisetä selitti sen johtuvan siitä, että Kypros on niin pieni saari, että kaikki tuntevat toisensa ja auttavat toisiaan. Hän myös korosti, että turistit tuovat heille elannon ja kun he kohtelevat vieraita hyvin, vieraat tulevat toistekin.

Lopuksi säätiedotus.

Huomisiltana lento kotiin ja vähitellen asennoituminen työviikkoon. Näillä auringoilla ja lämmöllä jaksaakin tovin!