Olivatkos ne tunnetut kappaleet nimeltään On sangen korkeat nietokset ja Lumienkelit lentää mun lumeen...? Lumienkelin tekijä ainakin lennähti lumeen ja sinne meinasi jäädä. Ei kiepsahdeta enää hangesta ylös kuin muutama vuosikymmen sitten. Hiki tuli ennen kuin edes kontilleen pääsi!
Tovi sitten kaipasimme lunta, pikkupakkasta, valoa ja talven tuntua. Ja kylläpä toive toteutuikin, kahden vuorokauden aikana. Joku kohtuus olisi paikallaan siellä taivaan lumenpudottajilla - kiitos! Nyt on kinokset kolattu kasoiksi ja talvi on totta tosiaan kaunis. Jopa täällä etelässä on puissa ja pensaissa tykkylunta, kadut ovat käyneet kaposiksi, maisemat valoisiksi. Pihassakin normaalisti reilusti yläilmoissa olevat männynoksat kurottelevat liki maahan asti. Viime päivät pakkanen on paukutellut nurkissa ja pakkasmittari on näyttänyt huimia lukemia. Tänään yritimme jo hieman ulkoilla, mutta kylmä pureutui väkisin vaatekertojen alle. Pieni happihyppely kuitenkin piristi ja toi punan poskille.
Reilu viikko sitten niin sanotut sekkutytöt yllättivät kuskin hänen syntymäpäivänään. Somasti ja kovasti kajahti "Sä kasvoit `kuski´ kaunoinen..." Tuliaiskukkasena oli Ruustinnan salaatti ja lisäksi herkkukassillinen kaikenlaista maukasta popsittavaa. Kuohujuomakin tuli passellisti - onhan kuskin syntymäpäivä myös kihlapäivämme. Kyllä on sukulaisserkut parhaita! Oli myös ihanaa ihan oikeasti tavata ystäviä edes yhden viisun verran.
Muutimme huvimajaamme 16 vuotta sitten ja ajattelimme tuolloin, että piankos tuo ruokasali tapetoidaan. No, siinä oli sitten vuosien varrella muutama muuttuva tekijä ja tapetointi siirtyi remonttilistalla aina eteenpäin. Mutta nyt se tapahtuu! Tummat tapetit saavat päälleen vaaleat vuodat ja jopas muuttuu huone aivan toiseksi! Onnekasta on, että ehkä noin kymmenen vuotta sitten ostetut tapetit ovat edelleen mieleiset. Tovihan tuossa meni. Eikä ihan hetkessä valmistu nytkään. Vanha talo on pikkuisen vinksin vonksin joka suuntaan, mutta kaunista tulee!
