Lumikenkäily on lämmintä puuhaa!

Ei mitään uutta auringon alla - sään suhteen ainakaan! Lämmin tuli lumikenkäretkellä, mutta mukavampi on aurinkohangilla taapertaa kuin tuulessa ja tuiskussa tarpoa. Ihan mahtavat ovat maisemat tähänkin aikaan Pyhällä. Suorastaan harmittavan vähän on väkeä rinteissä nyt, kun olosuhteet ovat mitä parhaimmat.

Hyppäsimme istumahissiin lumikenkien ja sauvojen kanssa ja huipulla, ravintola Tsokassa, tankkasimme ensin vohvelit naamariin. Lievässä sokerihumalassa ei tarpominenkaan tunnu niin raskaalta!

Kiersimme huipulla olevan Digitan maston, joten Pyhätunturilta avautuvat maisemat näimme joka suuntaan, silmän kantamattomiin. Pyhänkasteen putous lampineen oli vankassa jäässä.

Muutaman kerran lumikengät humpsahtivat syvemmälle, mutta pääasiassa pysyimme "pinnalla". Yhteensä reippailimme reilut kolme tuntia, joista viimeisimmän tunnin ajan laskeuduimme perusleiriin eli Huttu-Uulaan rinteiden juurelle. Lohisopat nautimme terassilla ja jäimme vielä toviksi nauttimaan auringosta.

Kaiken kaikkiaan noin viiden tunnin ulkoilu - ei hassumpi päivä! Siitäkin huolimatta, että meistä toiselta meinasi energia vallan loppua. Kummaltakohan?

Lumet sulavat suhisten

Onneksemme ei uutta säärintamalla - paitsi eilistäkin hienompi päivä, jos mahdollista. Aamupäivällä piti olla pilvistä vaan eipä ollut. Kuski voiteli sukset ja jo vain luisto parani! Ei tarvinnut takapenkkiläisenkään lykkiä hikihatussa tasaisilla siirtymillä. Lämmin tosin tuli väkisin. Kelit ovat kuin Alpeilla konsanaan! Ilman hissijonoja ja ruuhkia tosin.

Rinteet ovat hienossa kunnossa ja kuski on saanut takapenkkiläisen laskettelukaarteet entistä ehommiksi. Kelpo suksiopekin olisi kuskista tullut! On ollut nautinnollista laskea, kun oppilas on oivaltanut laskettelun saloja.

Pyhälle on rakennettu sitten viime visiitin uusia näköalapaikkoja, joista yksi on huipulla hiihtohissin vieressä. Siitäpä voi tsuumailla alueen tuntureita, järviä ja muita nähtävyyksiä - näkyy kuulema tällaisella säällä ihan itänaapuriin asti.

Ainakin huomiseksi on vielä luvattu yhtä lämpöistä ja aurinkoista. Ajattelimme mennä kokeilemaan lumikenkäilyä. Siitä sitten tarinaa huomenna! Kuski päätti vielä lähteä suksilla sivakoimaan pienen iltalenkin. No, huh huh! Takapenkkiläinen painuu saunan lauteille.

Aurinkovoidetta poskiin!

Aijai, mikä auringonpaiste hetken puolipilvisyydestä huolimatta. Talviulkoilijan unelmakelit!

Rinteiden lämpömittari ei ehkä ihan kerro totuutta - mutta terassilla melkein tältä tuntui, + 25.

Luontokeskus Naavan viereen on rakennettu lumilinna, joka tosin on jo turvallisuussyistä suljettu. Vesi virtasi laelta jo lujaa, mutta sisällä jäinen baaritiski ja seinän porotaideteos olivat vielä ehjiä ja komean näköisiä.

Vaikka tepastelimme hissun kissun ylös hotellille, hiki tuli väkisin. Kuski lähti mäkeen sivakoimaan ja toinen meistä paistatteli päivää terassilla. Eikä vilu kiusannut!

Nyt on syöty ja saunottu. Mökissä kynttilät loimuavat, sohvalta kuuluu uninen tuhina ja pian on aika painua unten maille. Huomiselle sääennuste lupaa samanmoista keliä - lämpöä ja aurinkoa. Jep, jep!

Pyhän kevät tarjoaa parastaan!

Perjantaina ajoimme yöksi Iisalmeen ja sieltä jatkoimme lauantaina Pyhälle talvilomailemaan eikä tällaisista keleistä uskaltaisi edes haaveilla! Säätiedotus: auringonpaistetta, ei tuulta. Siispä rinteeseen!

+18 astetta? Siltä kyllä tuntuikin!

Iisalmessa moikkasimme Luppaa ja Manua. Aina ei tarvita kalliita leluja, Manun mielestä vanha fleksi oli maailman paras lelu ja sen riepotteleminen hauskinta hupia. Tosin lumihankikin tarjosi monenlaista kuunneltavaa ja kaiveltavaa.

Aamulla nukuimme pitkään ja puolilta päivin suuntasimme rinteeseen. On upeat kevätkelit ja liki koko viikoksi on luvattu samanlaista. Kylläpä meidän kelpaa. Mutta on täällä luntakin! Etelässä hanget hävisivät hetkessä - täällä ei pelkoa moisesta! Niinpä rinteetkin ovat huippukunnossa.

Kuski bongasi tulomatkalla lompakon tien pientareelta Kemijärven jälkeen. Hetken pähkäiltyämme tuumasimme, että viemme lompakon luottokortteineen Kemijärven poliisille. Tulipahan tutustuttua siihenkin "nähtävyyteen". Mukavia ja mutkattomia nuoria konstaapeleja oli pollareina!

Valoisaa pääsiäisen aikaa

Pääsiäisen aikaan on aurinko hellinyt ja ulkoilukelit suosineet. Niinpä olemme viettäneet aikaa ulkona reippaillen. Perjantaina ajoimme Seurasaaren kupeeseen ja kiersimme saaren jäätä pitkin. Jäällä huristi pyöräilijöitä, hiihtäjiä, kävelijöitä ja paljon iloisia koiria.

Löytyipä saaren kärjestä jotain uuttakin ihmeteltävää. Aivan meren äärelle on rakennettu väliaikainen, vuokrattava tila, Kalevalakehto, jonka on rakentanut amerikkalais-suomalainen arkkitehtiopiskelijaryhmä. Hienosti istui rakennus maisemaan. Kummallista kyllä, tila on vain väliaikainen ja se puretaan jo tämän kesän loppupuolella.

Eilen lähdimme tutustumaan Sipoonkorven kansallispuistoon. On harvinaiset kelit näillä leveyksillä - aurinko lämmittää pilvettömältä taivaalta eikä tuule! Sipoonkorvessa suuntasimme ensin Bakunkärrin parkkipaikalta Fiskträsk-reitille. Metsän keskellä kiertelevillä poluilla oli mukavia korkeuseroja. Taukopaikka tosin osoittautui hieman odotettua vaatimattomammaksi, mutta on kaiketi kesäaikaan toimiva.

Makkarapanpaistoon ajoimme ensin Byabackenin parkkipaikalle ja siitä tepastelimme Ängeslövenin tulenteko- ja laavupaikalle. Oli mukava huomata, että erityisesti lapsiperheitä oli paljon retkeilemässä. Vaikka tienvarsilla purot jo solisevat, metsäpolut olivat kuivia, osittain jäisiäkin. Onneksi neulaset korvasivat hiekoituksen ja oman osuutensa "tieturvallisuudesta" olivat myös oravat hoitaneet - käpylounaiden rippeitä oli pitkin polkuja liukkautta estämässä.

Pääsiäinen on katkaissut sopivasti työputken ennen tulevaa talvilomaa. On saatu sopivassa suhteessa levätä, reippailla ja puuhastella kotona kaikessa rauhassa. Rentouttavaa pääsiäisen aikaa - kevättä kohden!