Koska takapenkkiläiselle ei sattunut saappaita mukaan, kehittelimme uuden innovaation. Jätesäkkisäärystin ja roudarin teippi - voila, joka kelin säärystimet ovat syntyneet. Idean saa varastaa!
Ajoimme autolla tunturin puoliväliin hotellin pihaan ja lähdimme sieltä kävelemään kohti Isokurun laavua. Useat kodat ja laavut on suljettu koronan vuoksi, mutta onneksi Isokurun laavulle sai mennä. Turisteja tai muita liikkujia näkyy aivan satunnaisesti, joten saimme käristää makkarat kaikessa rauhassa. Mitä nyt ei-todellakaan-enää-ystävämme-kuukkeli pyrähti heti paikalle, kun makkaran tuoksu leijaili metsään. Toi kaverinsakin mukanaan. Ihme tirppiäisiä. Viime reissulla varastivat makkarani - sen jälkeen ei olla oltu enää ystäviä.
Laavulta jatkoimme vielä tovin matkaa Tiaislaavulle päin ja sitten takaisin autolle. Paistattelimme päivää rinneravintolan (suljettu) terassilla, kunnes ilmassa kaikui palohälytyksen pärinä. Kuski tuumasi, että pitäisikö mennä katsomaan, onko hätä. Suunnistajan lailla hän löysi hälytyksen lähteen. Ehkä nuori turisti etelästä oli loma-asunnossaan sytyttänyt takkaa. Ei ollut vetänyt ja hälytyshän siitä syntyi. Palokunta tuli nopsaan paikalle, kuittasi hälytyksen ja varmisti, että kaikki on ok.
Aurinkoinen päivä, upea sininen taivas, reippailua luonnossa, valkeat hanget ja hiljaisuus. Illalla sauna ja sen päälle ruokailu. Päivä ei olisi voinut olla parempi!
Kuski kävi mökin takana tarkistamassa, miten pienen pieni kuusi jakselee. Toivottavasti on kunnossa lumikinosten alla. Ei näkynyt edes latvan havutupsuja! Lunta on.
